VIELÄ HIMPUN VERRAN KESÄÄ

 

   Gladiolus, Gladiolus-risteymät

   Kuka meistä mielellään sanoo kesälle näkemiin? Ei tämäkään gladiolus Tommolan palstaviljelmillä. Minullekin on vaikeaa päästää irti kesästä, olen niin kesäihminen. Eihän se ole ihme, kun on syntynyt marraskuun loppupuolella. Haluan pitkittää kesästä irrottautumista. Onneksi ei vielä tarvitsekaan päästää irti, on perhosia, on kukkia, on valkeita poutapilviä, siis aika kivaa aikaa tämä alkusyksy on kuitenkin. Eihän vielä ole edes ruskaa.

   Heinolaan tuli hiukan erikoinen juna elokuun lopulla, tai se tuli oikeastaan kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran se tuli puolenpäivän aikaan, lähti Lahteen ja tuli toisen kerran sitten iltapäivällä. Väkeä tuli ja lähti junan täydeltä. Sitä oli asemalla odottamassa suuri joukko ihmisiä, me muiden joukossa.

 

   Veturina oli oikea höyryveturi, Ukko-Pekka 1009. Näitä Ukko-Pekkoja rakennettiin aikanaan 22 kappaletta vuosina 1937-1957. Niistä on jäljellä ajokuntoisina vain 2. Tämä Heinolassa käynyt veturi on niistä toinen, rakennettu v. 1948.

   Tältä näytti juna, kun se oli lähdössä Lahteen. Otin kuvan Tommolan sillalta. Siinä se Ukko-Pekka puksuttaa niinkuin höyryveturin kuuluukin puksuttaa ja piipusta nousee savu kesäpäivään. Joku saattaa muistaakin, miltä höyryjuna silloin tuoksui, samalta se tuoksui nytkin. Sitä tuoksua moni muukin ihasteli asemalla, en minä yksin.

   Tällainenkin kulkuväline kävi kesäisin meillä, Suviexpress, kantosiipialus. Se ei kauaa Heinolassa viipynyt, piipahti vain vuorollaan ja jatkoi matkaansa takaisin Kalkkisten kanavan kautta Vääksyyn. Näitä kantosiipialuksia ei paljon näe vesiliikenteessä. Suviexpress on rakennettu aikoinaan Valko-Venäjällä.

   Ohdakeperhonen, Vanessa cardui ja Nokkosperhonen, Aglais urticae

   Perhosten aika alkoi oikeastaan vasta elokuussa. Sateiset päivät ja kovat tuulet rajoittivat niiden liikehdintää. Siksi jokainen perhospäivä olikin suloinen päivä

   En muista koskaan, että ohdakeperhosia olisi näin runsaasti esiintynyt perhospaikoilla, kuin tänä kesänä. Olikohan sama ilmiö muuallakin maassa? Upea on tämä perhonen, nokkosperhonenkin touhuaa siinä taustalla.

   Neitoperhonen, Aglais io

   Neitoperhonen antoikin odottaa itseään. Aika lähellä oli tunne, etten sitä tänä kesänä kohtaakaan. Mitä vielä, sitähän oli melkein yhtä runsaasti kuin ohdakeperhosta. Ensimmäinen neitoperhonen sai ilon pintaan, eikä olisi malttanut poistua sen luota. Onneksi sain vielä monta kertaa saman ilon. Sekin yhdessä nokkosperhosen kanssa kallionauhuksen kukilla Rantakasinon seinustalla.

   Amiraali, Vanessa atalanta

   Amiraalin kanssa kävi samoin, aloin jo luopua toivosta. Kuinkas kävikään, samoin kuin neitoperhosen kanssa. Kyllä niitäkin ilmestyi, mutta maltillisemmin, joten ilo ei päässyt herpaantumaan. Nämäkin Paimenkallion alapuolen kallionauhukset ovat todellisia perhosten paikkoja. Onneksi niitä on kaupungissa useammassa paikassa, ja laajempi kasvusto takaa perhosille oivan paikan viihtyä. Kaikkien perhosten seurana viihtyvä nokkosperhonen tekee usein seuraa kumppaneilleen, niin täälläkin.

   Keto-orvokki, Viola tricolor

   Saittalahden laavun kalliolla kukki syyskuussa keto-orvokki kuin parhaassa kesäilmeessään. Syyskuun luonnossa kesäkukkien kohtaaminen on kuin lahjan saisi. Sen ottaa melkein niiaten vastaan. Kiitos luonto! Näitä lisää jokaiseen päivään.

   Syyskuu on sadonkorjuun aikaa. Nynästen pelloilla korjataan rypsiä. Niin harvinainen näky kaupunkilaiselle, että pyörä pysähtyy ja kulkija jää seuraamaan työskentelyä. On upeaa nähdä, kuinka joku osaa asiansa.

   Puolukka, Vaccinium vitis-idaea

   Joka ei ole puolukkaa maistanut metsän sylissä, on jäänyt paljosta vaille. Sen maku on voimakas ja siinä on mukana metsän makua. Ei ihme, että sen terveysvaikutukset ovat olleet jo satoja vuosia esi-isiemme tiedossa. Minun lapsuudessani puolukkaa kerättiin talven varalle enemmän kuin mitään muuta marjaa.

   Tähän oikean voimamarjan äärelle on meidänkin mukavaa jäädä, sinun ja minunkin. 

   Anneli