Suomalainen kotimaassa

Hei! Niin se kevät pääsi yllättämään kuin ensilumi autoilijan!! Kun lauantaina vilkaisi ikkunasta ulos ja vielä varmisti sääennusteesta, niin se oli siinä. Saimme yhden todella kesäisen päivän. Tästä se alkaa. Oli kaivettava uusia päällepantaviakin pyöräretkelle lähdettäessä. Mikä ilo oli tehdä matkaa, ja päätyä järven rannalle pienelle laiturille. Järvi oli peilityyni, siihen kuvastuivat vain poutapilvet. Ympärillä vihersi ja vesilinnut pitivät konserttiaan, kuikka huuteli, härkälinnut kinastelivat äänekkäästi  . . . Kuikka, Gavia arctica. Kuikan huuto on aivan oma n laisensa . Se kuuluu kuin kaukaa ikiaikojen takaa, esi-isiemme ajalta. Kuin se lähtisi jostain avaruudesta kuulumaan. Härkälintu, Podiceps grisegena . Tämän linnun ääntä ei voi kauniiksi sanoa, vai voisiko joku rakastaa porsasmaista kiljuntaa? Pesimäaikana ääni kuuluu, vaikkei lintua useinkaan näe ruokojen ja risujen takaa. K evättaskuruoho, Thlapsi caerulescens. Tienreunojen palleroiset kukat ilahduttava...

Kevät, se viipyelee, niinkö sen pitää vielä tässä vaiheessa tehdäkin? Minä taidan olla hätäinen, innokkaasti toivon lisää kevään merkkejä. Näihin tyydytään ja iloitaan nyt. Paljonhan kevät antaa jo merkkejä ja iloa itsestään. Tällä korkeudella järvien jäät ovat ohentuneet, rannat ovat paikoin sulia, jossain on jo veneetkin saatu vesille, ainakin virtapaikoissa. Meillä ei ole kukkivia mantelipuita, kirsikkapuita, mutta kyllä tämä pajukin kukkii kauniisti ja siitepölyä riittää sitä kaipaavalle tai inhoavalle. Kuka olisi uskonut 20 vuotta sitten, että tässä kulkee kirjastoauto, ei sitä meinaa tänäänkään uskoa. Lintuhoitolan kaupungissa on kirjastoautonkin väritys hieno lintuaiheinen. Hieno auto, hyvä sisältö, astu sisään, saat ihan ilmaiseksi! Tästäkö se askel kevääseen alkaa? Näpsäkästi jättää Sinisorsa, Anas platyrhynchos, jään ilman meteliä ja roiskeita, antaa mennä vaan. Saimme uuden lintutornin, Iisiäisen rantaan. Oikein tukevasti tehty, säilyy isältä pojalle ja pojanpojallekin ...