Suomalainen kotimaassa

  Tammikuu jatkuu, melkoista pomppurataa ainakin Heinolassa on kuljettu. Aika vikkelää on ollut sään vaihtelu. Talven sylissä kunnolla ollaan, niin kai se on parasta, ei vielä haikaillakaan kevään tuoksuja. Niille on oma aikataulunsa, joka ei ole vielä, ei huomennakaan, ei. Salaa saa tietenkin kevätunia katsella, kukapa niitä voisikaan estää, ei minulta ainakaan. Meillä on Heinolan nuorisolle luovutettu skeittipaikaksi entisen poliisilaitoksen, entisen paloaseman, voi olla vielä muukin entisen, halli. Nuoriso on merkannut sen omannäköisekseen. Ei sitä erehdy muuksi luulemaan - vanhainkodiksi ainakaan! Jotain kovin inhimillistä, tässä hauskassa mäntypöllin päässä näkyy. Ilmeitä, korvia, kummastusta. Minulle ainakin oli uutta tietoa, että t ämä tumma ei ole kaan l a hoa, vaan sinistymistä , joka männyllä voi t a pahtua jo kahden viikon kuluttua puu n ka atamisesta ! Sinistymisen aiheuttaa sinistäjäsieni . Männylle siitä ei ole haittaa, oikeastaan päinvastoin, toisin kuin kuuse

  Sinitiainen, Parus caeruleus Kevyesti kävi tämä astuminen uuteen vuoteen, kevyt rajan ylitys, etten sanoisi liukuva ylitys. Yksi yö ja siinä se oli, tosin yö oli paukkuva. Aina on niitä, jotka nauttivat paukkeesta. Tämän söpöläisen, sinitiaisen mukana tapahtui höyhenenkevyt siirtyminen uuden vuoden lumille. Niin puhtoisille, niin pehmoisille kuin sinitiaisen höyhenet. Oikeastaan hyvä aika vuodesta tämä vuoden vaihtuminen, ei paljon huomaakaan. Sama kova pakkanen paukkui kahden eri vuoden rajanvaihtoa siivittäen. Ennätysten vuosi oli viime vuosi ja ennätyksiä rikottiin jo ensi metreillä tällä alkumatkallakin. Pakkasennätyksiä paukuteltiin ja lisää ennätyksiä odotellaan, ja pelätään. Ainakin vanhoissa taloissa asuvat ja sähkölämmitteiset talonasukkaat pelkäävät näitä ennätyksiä. Näkeeköhän kukaan muu lintua tässä kovalla pakkasellakin sulana kiiltelevässä ojassa. Sehän on rauhankyyhky, joka yrittää ponnistaa ylös rauhattomille alueille lopettamaan erimielisyyksiä, joiden ansiost