Tekstit

Heinäkuun ihanuuden keskellä

Kuva
  R uiskaunokki, Centaurea cyanus ja K imalainen, Bombus Kesää, kuinka saisimme tämän kesän vauhdin hidastumaan? Ei, hyvä on seikkailla kesän vaihtelevassa säässä. Aina on odotettavissa jotain uutta ja yllättävää. Ruiskaunokit kukkivat tänä kesänä vallan innoissaan ja niiden vierailijat saavat jalkoihinsa kunnon siitepölypallerot, niinhän tässäkin on käynyt. Pikkuhäiveperhonen, Apatura ilia , uros Joskus saattaa luontokokemus nousta yllättävään atmosfääriin. Näin kävi meilläkin, kun meidät Saittalahden laavun luona yllätti tämä upea suuri perhonen, Pikkuhäiveperhonen. Se valloitti meidät pyörimällä ympärillämme suolan perässä! Se imi keltaisella imukärsällään hikistä pyörän satulaa, kypärän hikistä remmiä ja Sepon hikistä kyynärpäätä. Ystävyys syntyi, ei tarvittu enempää. Vaivoin maltoimme jättää sen. Luonto tarjoaa joskus parastaan. Piippopaksupää, Ochlodes sylvanus Tämä paksupääkin sai innon heräämään, muttei samoihin korkeuksiin kuin edellinen. Paksupää on aina paksupää, m

Juhannuksen aikaan

Kuva
  Juhannusruusu, Rosa spinosissima Onkohan juhannus sään suhteen eniten mielenkiintoa herättävä juhla. Niin monta arvausta, tietoa, ennustetta on juhannussään suhteen näkynyt tiedotusvälineissä. Se on kuitenkin varmaa, että juhannuksena on sää, joka ei estä juhannuksen saapumista. Tänä vuonna Heinolassa juhannusruusu viis veisasi kalenterista, se kukkia räpsähti jo osittain toukokuun puolella. Meinasi mennä ohi monelta, niin minultakin. A lppiruusupolku Viime vuonna Heinolan vesitorniharjulle perustettiin Alppiruusupuisto. Sielläkin kukinta oli etuajassa helleaallon vuoksi. Pieniä ne vuosi sitten istutetut vielä ovat, mutta kukkivat iloisesti kävijöitä ilahduttaen. Käynti harjulle on aika jyrkkää nousua, pyörälläkin saa kunnolla äheltää, mutta palkinnoksi saa upeaa näköalaa ja kukkivien alppiruusujen tervehdyksen. Marjatan alppiruusu Raisa, Rhododendron Tigerstedtii-ryhmä Tämä matala kaunotar ilahdutti jo kauas näkyvällä loistollaan kävijää, nyt se ilahduttaa sinuakin lukijan

Kesä huumaa

Kuva
  Kuka muistaa enää sitä kesän odotusta, ei muistella turhia, älä sinäkään. Turhissa muisteloissa aika vierähtää hukkaan. Ei hukata aikaa, meillähän on vain se aika, mikä meille on annettu. Nyt on kesän aikaa, eletään tätä nyt avoimin silmin ja korvin. Hikoillaan kun siltä tuntuu, nyt on tuntunut usein juuri siltä. Unelmoimme talvella näystä, jolloin voisimme silmiä siristäen katsella koivun oksiston läpi aurinkoa, nyt sen saimme, katsokaamme, iloitkaamme. Tuomi, Prunus padus Kun tuomen tuoksu tulvahtaa nenään, silloin vuosikymmenten tuoksumuistot heräävät salamannopeasti henkiin. Niin tuttu on tuomen tuoksu, että sitä ei vahingossakaan sotke muuhun tuoksuun. Mihin sen voisikaan sekoittaa! Keisarinpikarililja, Fritillaria imperialis Naapurin Marjatan pihaa on pidettävä silmällä. Ai miksi? Siksi etten nukkuisi hienon näyn ohi. Keisarinpikarinlilja ei aikaile kukkiensa kanssa, ne kukkivat ja sitten ne eivät kuki, kaikki on ohi. Eräänä keväänä nukuin onneni ohi, nyt olin valppaana

KESÄN TUOKSUJA!

Kuva
  Nauruk yyhky, Streptopelia risoria Nyt kyllä kesä räväytti melkoisen yllätyksen. Kyyhkysen ilmekin Heinolan Lintuhoitolassa kertoo yllätyksestä! Ihanan yllätyksen saimme. Olimmekohan me hiukan valmistautumattomia tähän yllätykseen! Kesä saapui kuin tyhjästä luoksemme ja nyt se oli täällä. Nyt on kaikilla kiire, kukat pitää saada pihoilla kukoistamaan ja siemenet mullan alle piiloon. Kastelua, kastelua, sitä nyt tarvitaan. Aikaa kaiken ihailuun tarvitaan äkkiä nyt paljon enemmän kuin kuukausi sitten. Luontokin pitää kiirettä, älä odota, jos olet hidas, jää moni asia luonnossa sinulta huomaamatta. Nyt ulos havaintoja tekemään ja iloitsemaan uusista näyistä. Vaahtera, Acer platanoides Vaahteralla on keväällä upea ilme, kuin vihreää kuohkeaa elämää pursuavat oksat, ne ovat kuin vihreää vaahtoa. Kohta ne karisevat ja leviävät jalkakäytäville ja kaduille. Saamme kävellä ja pyöräillä kuin sadussa kukkien päällä. Saarnivaahtera, Acer negundo Tämän puun kukintaa odotan tarkkana, en

Kevät jaksaa yllättää

Kuva
  L eppäkerttu, Coccinellidae Missä vaiheessa me toukokuussa elämmekään? No tietenkin toukokuun keväässä. ”Kevät keikkuen tulevi”, siinä keikutuksessa on oikeastaan mielenkiintoista elää. Onneksi olen ostanut vain orvokkeja, nehän sietävät aurinkoa, pilvistä, viileää, jopa kylmääkin toukokuuta. Toukokuu on ennättänyt jo näyttää kuinka kevät nostaa päätään kuivien lehtien yläpuolelle. Se kevään ihme on ennättänyt näyttää ihmeitänsä ja ihanuuttaan. Leppäkertun harjoittelu kuperkeikan tekoon on oiva esimerkki, mitä kaikkea voi tapahtuakaan, kun silmät on auki. S inivuokko, Hepatica nobilis ja S itruunaperhonen, Gonepteryx rhamni Näitä ihania kevään merkkejä olen saanut ilokseni, nyt jaan niitä sinullekin armas lukijani. Miten suloinen näky on sinivuokko, jonka kukalla vierailee sitruunaperhonen. Sinivuokko on Hämeen maakuntakukka. Ennen sinivuokkoa on käytetty maksa- ja munuaisvaivoihin, kun sen lehdet ovat vähän munuaisen muotoisia. Nykyään tiedetään, että sinivuokko on myrkyllin