Tekstit

Kellahtanut talvi

Kuva
Elämme mielenkiintoista aikaa, lumi katoaa, ohenee, tiivistyy. Lämpötila heiluu nollan kahta puolta, räntää sataa, vettä sataa, luntakin hiukan.. Jos olisin puu, valmistautuisin kohta työntämään hiirenkorvia oksiini. Onneksi en ole puu, ja minullahan on kalenteri. No, puulla on myös kalenteri, paljon vanhempi kuin minulla, ikiaikainen sisäinen kalenteri, ehkä ne siksi selviävätkin niin hyvin. Saarni, Fraxinus excelsior Tämäkin saarni pitää tiukasti kiinni pähkylöistään, niiden aika ei ole vielä lennähtää maahan kasvuaan aloittamaan. Puu odottaa sinnikkäästi kevään tuulia, sitten se päästää jälkeläisensä avaraan maailmaan tuulen vietäväksi. Tänä talvena liukuesteet on olleet tarpeen meille tallustelijoille. Tämäkin kulkija tuolla mäen päällä on varmaan kiivennyt sinne liukuesteet kengissään. Tämä meidän kotikatummekin on aika hurjalta vaikuttava, onneksi siinä on tuota ”hiekkaa”. Ilman sitä olisi aika vaikeaa lenkkeilijälläkin, etenkin jos ei ole liukuesteitä kengissään. M

Hyvää puhtoista uutta vuotta!

Kuva
  Kultatöyhtökakadu, Cacatua galerita Kyllä se nyt kuuluu kaikille, kun Lintuhoitolan kultatöyhtökakadukin huutaa, niin että mahasta höyhenet lentää! Menikö se jo ohi, se uuden puhtoisen vuoden ensihetki! Tässä on askellettu jo pitkä pätkä tätä talvista tammikuuta. Jo vuoden ensihetkistä lähtien totesimme, ettei tämä puhtoisena säily, tämäkään uusi vuosi. Sodan tietoisuus iskee päin naamaa, kuvittele siinä sitten uutta puhtoista vuotta kun lähimmäiset kärsii ja kuolee. Realisti nostaa päätään, hyvä niin. Tästä vuodesta meillä kullakin on mahdollisuus tehdä niin hyvä vuosi kun osaamme. Muutamme niitä asioita, joihin kyntemme kykenevät ja löydämme hyvyyttä, iloa ja hymyä. Onko se sitä positiivisuutta, joka tekee olomme kevyemmäksi? Kun olomme on kevyempi, jaksamme ottaa toisetkin huomioon. Mänty, Pinus sylvestris Meillä Heinolassa suunnitellaan, niin kai muuallakin. Yleensä suunnitelmat vievät jotain asiaa eteenpäin ja samalla jotain taaksepäin. Niin meilläkin. Kansallisen Kaupun

Hyvää Joulua!

Kuva
Näin olemme askeltaneet kohti vuoden loppua, vielä tässä välissä on ihana joulun aika ja lämpimät joulun valot ikkunassa! Ja paljon hyvää mieltä, josta riittää jaettavaksikin. Kimaltelevat laineet hiljentyivät ja asettuivat pari viikkoa sitten aivan uuteen olomuotoon. Kauniita kuvioita ilmestyi vaihtelevasti jäähän. Muutaman päivän välein kuviot saattoivat olla erilaisia. Mielenkiintoisia havaintoja lenkillä nähtyinä. Tämän vuodenajan luonnon suurta taidetta. Heinolan leirialuekin hiljenee kunnioittamaan talvirauhaa. Vain muutama matkailija saapuu viettämään viikonloppua luonnon keskelle. Talven aurinko luo valoa taivaalle ja jään pintaan. Ketun jäljetkin kertovat määrätietoisesta matkasta, kulkiko siitä vain yksi kettu vai useampi? Näin sain tähänkin vuodenaikaan jotain kesäistä väriä. Jäiden keskeltä kasvaa heleän vihreää saunalautta, ehkä voi kuvitella sen muovaavan vaikka kukkanuppuja ja puhkeavan kukkaan juhannuksena. Ties vaikka ihme tapahtuisi. Hiukan vinossa se on, m

Jäähyväiset, syksylle . . .

Kuva
Vielä hiukan, vain hiukan ruskaa, kuin pehmeiksi jäähyväisiksi. Ajatuksiinsa vaipuneen kaihoisan tytön olkapäillä ja polvilla näkyy syksyn jäähyväisiä, oranssimaljakkaan pieniä alkuja. Leuan allekin on tuuli syksyn merkin lennättänyt. Ollaan taas heittämässä jäähyväisiä, nyt heitämme ne syksylle ja sen väriloistolle. Luonto elää hiljaiseloaan, ei kukkia, ei vihreää, ei solisevia puroja . . . . mutta on paljon muuta, jälkiä lumella, lumipitsiä, jäätä, sorsia ja uimareita jääkylmässä vedessä, tyhjiä venelaitureita, jouluvaloja, puissa, pihoilla ja pienessä korissakin. Siinä ovat kohdanneet jänöjussi ja orava. Ei ehkä samaan aikaan, mutta samoja reittejä kulkien kuitenkin, joko kohdaten tai väistellen. Lumi putoaa hiljalleen ruohikkoon, nyt on käsityöihmisen helppo luoda työpiirustus. Kuka virkkaa pitsin ensimmäisenä, minä myöhemmin . . . . Jää venerannassa kertoo, että joku on käynyt juomassa. Jano yllättää koirankin. Mikä onkaan mukavampaa kuin maistella kirkasvetis

Syksyisiä askeleita

Kuva
  Raudusk oivu, Betula pendula Jäimme marraskuun alussa ruusuisiin tunnelmiin. Nyt on tullut jo erilaisia tunnelmia. Puut ovat lehdettömiä ja niiden syvin olemus pääsee esiin, yllättäenkin. Tämä koivukin oli paljon pehmeämmän oloinen kesällä. Nyt se on jopa aika hurja! Ei jälkeäkään siitä leppoisasta tuulessa oksiaan heiluttavasta puusta näy. Näinkö meille ihmisillekin käy, kun jotain yltämme riisutaan? Tämä näky ei muutu, vain tuulen suunta muuttaa Storaenson tehtaanpiipun savun suunnan. Nyt oli kova länsituuli. Kävimme hyvästelemässä kesäisiä lempipaikkojamme, joita tapaamme taas keväällä, vasta keväällä. Päästämme pyörämmekin talvilepoon. Harmaatorvijäkälä, Cladonia deformis Metsänpohjaa tehtaan ympäristössä tutkiessamme tuli vastaan tämä kaunotar, harmaatorvijäkälä. Pieniä pikareita syksyisessä metsässä. Muurahaisen teekuppeja. Haisukurjenpolvi, Geranium robertianum Rannassa suuren kallion alareunan suojaamassa syvennyksessä kukki Haisukurjenpolvi! Sinnikäs yrittäjä, marr