Tekstit

Yksi kesäpäivä yllätti!

Kuva
Hei! Niin se kevät pääsi yllättämään kuin ensilumi autoilijan!! Kun lauantaina vilkaisi ikkunasta ulos ja vielä varmisti sääennusteesta, niin se oli siinä. Saimme yhden todella kesäisen päivän. Tästä se alkaa. Oli kaivettava uusia päällepantaviakin pyöräretkelle lähdettäessä. Mikä ilo oli tehdä matkaa, ja päätyä järven rannalle pienelle laiturille. Järvi oli peilityyni, siihen kuvastuivat vain poutapilvet. Ympärillä vihersi ja vesilinnut pitivät konserttiaan, kuikka huuteli, härkälinnut kinastelivat äänekkäästi  . . . Kuikka, Gavia arctica. Kuikan huuto on aivan oma n laisensa . Se kuuluu kuin kaukaa ikiaikojen takaa, esi-isiemme ajalta. Kuin se lähtisi jostain avaruudesta kuulumaan. Härkälintu, Podiceps grisegena . Tämän linnun ääntä ei voi kauniiksi sanoa, vai voisiko joku rakastaa porsasmaista kiljuntaa? Pesimäaikana ääni kuuluu, vaikkei lintua useinkaan näe ruokojen ja risujen takaa. K evättaskuruoho, Thlapsi caerulescens. Tienreunojen palleroiset kukat ilahduttavat vi

Kevään iloja löytyy, löytyy!

Kuva
Kevät, se viipyelee, niinkö sen pitää vielä tässä vaiheessa tehdäkin? Minä taidan olla hätäinen, innokkaasti toivon lisää kevään merkkejä. Näihin tyydytään ja iloitaan nyt. Paljonhan kevät antaa jo merkkejä ja iloa itsestään. Tällä korkeudella järvien jäät ovat ohentuneet, rannat ovat paikoin sulia, jossain on jo veneetkin saatu vesille, ainakin virtapaikoissa. Meillä ei ole kukkivia mantelipuita, kirsikkapuita, mutta kyllä tämä pajukin kukkii kauniisti ja siitepölyä riittää sitä kaipaavalle tai inhoavalle. Kuka olisi uskonut 20 vuotta sitten, että tässä kulkee kirjastoauto, ei sitä meinaa tänäänkään uskoa. Lintuhoitolan kaupungissa on kirjastoautonkin väritys hieno lintuaiheinen. Hieno auto, hyvä sisältö, astu sisään, saat ihan ilmaiseksi! Tästäkö se askel kevääseen alkaa? Näpsäkästi jättää Sinisorsa, Anas platyrhynchos, jään ilman meteliä ja roiskeita, antaa mennä vaan. Saimme uuden lintutornin, Iisiäisen rantaan. Oikein tukevasti tehty, säilyy isältä pojalle ja pojanpojallekin

Pääsiäisen valoa ja toivon murusia

Kuva
  Lumikello, Galanthus nivalis On kuin kevätkin olisi haluton etenemään. Suruharson alla elämme Ukrainaa mielessämme kantaen. Ilmassa on kuitenkin kevään lähestymisen hentoa tuoksua. Ei vielä uskalla ihan äänekkäästi iloita, mutta voi unelmoida jo. Entäs jos kevät rävähtää äkkiä ja lämpö yllättää meidät yhdessä yössä, tai se tulee niin hiljaa, että emme heti edes sitä huomaa? Olemmeko me valmiina, uskon, että olemme. Antaa tulla vaan! Useimmiten erottuu joku, joka ei kuulu joukkoon, niinkuin tämäkin valkoinen sorsa. Ihmisten maailmassa ei sellaisella ole aina hyvä olla, ei eläinten maailmassakaan. Vähän katsotaan kieroon, vieroksutaan, sivuutetaan porukasta. Me ihmiset osaamme viedä sen pidemmällekin. Olemmehan niin ”viisaita”. Kevään merkkejä näkyy vesillä jo aika paljon. Mitä muutakaan tämä näky on kuin kevättä. Entäs sitten veden äärellä täydessä kukassa olevat pajunkissat, kevättä, kevättähän nämäkin ovat! Saati sitten tämä näky, se vaihtaa muotoaan, häviää, ilmestyy taas uu

Hidasteleva kevät

Kuva
  Ei tämä ole kenellekään meille ollut helppoa aikaa, kuka mitenkin on kokenut Ukrainan sodan. Meillä on jokaisella oma tapamme käsitellä sitä. Sekin on sodan käsittelemistä, jos sitä ei uskalla päästää edes tietoisuuteen. Mutta meillä on myös lupa elää omaa elämäämme ja etsiä hyviä ja kauniita asioita elämässämme. Silloin esiin nousee kiitollisuus, ei ollenkaan hassumpi juttu. Sen avulla me jaksamme jatkaa elämäämme on olla läheisillemme ihmisiä. Elämä meidän pienessä kaupungissamme näyttää soljuvan päällisin puolin hyvää ja turvallista rataansa päivästä päivään. Ei ihan vielä lähdetä risteilemään sisävesille, vielä kestää jonkun aikaa odotella .  . . Täällä pääsee puutavarajunat liikkumaan ja ovat päässeet koko talven, siis raideliikenne pelaa. Puuta tulee ja puuta menee, ehkä hiukan jalostetumpana kuitenkin menee maailmalle. Hei. tätä meteliä ja tätä näkymää olemme tänä talvena nähneet ja kuulleet. Tätä ei kukaan taida ikävöidä kun lumi sulaa. Anteeksi vaan te lumimiehet, o

Kevään henkäys. .

Kuva
  . Kevään henkäys tuntuu jo ilmassa. Ei tarvitse kuin aamulla ikkunasta katsahtaa, niin kevään hurma hiipii mieleen. Aurinko on jäänyt luoksemme! Maailman surun himmeän musta varjokaan ei voi sitä meiltä täydellisesti pimittää. Sieltä se loistaa ja luo meihin uskoa parempaan huomiseen. Paljon olemme tänä lyhyenä aikana saaneet aivan uutta ajateltavaa, aivan uutta. Aika näyttää,mitä siitä olemme oppineet, jokin on toisin kuin aikaisemmin. Meillä on lintuja, erilaisia lintuja, sillä meillä on Lintuhoitola. Ja nämä värikkäät papukaijat vievät alakuloiset ajatukset kauas pois. Elämä jatkuu! Huomaathan, että mekin tuemme Ukrainaa, me molemmat! Näin rauhallisesti odottavat nämä pallukat laiturin kahta puolen, kohta niissä jo keinuu kalaretkelle ja mökille lähteviä veneitä. Hei ppa! Olemme saapuneet! Kevään ensimmäisiä airueita matkalla jonnekin pohjoiseen. Välilasku vain matkan varrella täällä. Joukossa on viimevuotisia poikasiakin, ovat selvinneet pitkästä matkasta, nostakaamme hat