Tekstit

Syksyn merkkejä, hui hai!

Kuva
  Joko niitä syksyn merkkejä pitäisi näkyä. Ei niitä helteellä välitä edes etsiä. Heinola kuuluu edelleen Suomen lämpimimpiin paikkoihin. No, etsimällä niitä syksyn merkkejä kyllä löytää, etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Viljaa on jo korjattu, perunoita kaivettu, kesäkurpitsatkin on jo melkein kaikki syöty, kurkku ei jaksa enää, salaatit on väsyneitä, orvokit on väsyneitä, köynnösten ote heltiää, siemenet valmistuu, . . . Mutta toisaalta, luonto on ottanut loikan taaksepäin, alkanut käyttäytyä kuin kesäkuussa. Jotkut kasvit ovat aloittaneet kukintansa uudelleen, antaa mennä kun on alamäki vaan! Aivan ihanaa huomata sellaista, saamme haltioitua siitäkin. Vain kesää on Heinolan ”Tervetuloa” kaikille kaupunkiin tulijoille ja ”Näkemiin” sieltä lähtijöille. Tämä näky kukoistaa ensimmäisiin hallaöihin saakka. Iloitkaamme siitä, me kaikki kulkijat. Rantakukka kuuluu niihin, jotka innostuivat lämmöstä vielä uuteen kukintaan. Riemullista oli huomata se kukkimisen into. Pölyttäjätk
Lähetä kommentti
Lue lisää

UNELMIEN HEINOLAA

Kuva
  Jokainen me toivomme elävämme unelmiamme todeksi, minäkin. Heinolan kaupunkifestivaalin nimenä ”Unelmien Heinola” taitaa koskettaa aika monia, myös niitä, jotka eivät ole festivaalikansaa. Käytiin mekin vilkuilemassa hulinaviikonloppuna kesäisen Maaherranpuiston tunnelmia. Ei yksin Maaherranpuisto ollut tapahtumien paikkana, mutta yksi näkyvimmistä. Yksi suosituimmista taisi olla yhteinen ruokailu puiston koivujen siimeksessä ”Saman taivaan alla”. Oli hopeisia kristallikynttilänjalkoja, kuohuviiniä, paljon muutakin, jokainen oli valinnut omalle lompakolleen sopivan tavan olla mukana. Yhteinen syöminen saman taivaan alla oli tärkein asia. Eipä ollut pakko kantaa omaa ruokaakaan mukanaan. Monenlaista oli tarjolla katuruokakaduksi muodostuneella puiston käytävällä, asiakkaita tuntui riittävän tungokseen asti. Tämä ohjelmalava oli käytössä koko viikonlopun. Lauantaina se alkoi katuruokafestareilla ja päättyi sunnuntaina konserttiin ”Heinolassa jyrää”. Unelmien Heinolaan kuuluu
2 kommenttia
Lue lisää

WELLAMON AALLOILLA

Kuva
  Heinäkuun lopulla Heinolassa ol tiin W ellamon aalloilla . Wellamohan on hyvä ja arvostettu veden emäntä, kalevalaisen runouden henkilö. Meillä Heinolassa oli Wellamosoutu, k irkkoveneiden kilpamittelö Kymijoen virran herruudesta. Soutajat järjestäytyivät pikkuhiljaa katsojien saattelemina veneisiinsä, kaikki tapahtui kovin leppoisan tunnelman vallitessa. Ei olisi uskonut kyseessä olevan hetken kuluttua kilpailu Kymij o en herruudesta. Tällaiselta näyttää nykyään kirkkovenesoutuun osallistuva vene, liukuvat istuimet, jalat kiinnit etään remmei hin , vesipulloille on siniset matkatelineet . . . karua, mutta toimivaa. Ei se kaikilla veneillä ollutkaan leppoisaa valmistautumista. Kun kaikki soutajat olivat istumassa jo veneessä, piti vene saada irti rannasta. Työntäjillä oli kysyntää. Helposti kaikki veneet eivät irtautuneetkaan koitokseen, toiset sujahtivat helpostikin . Näky oli oikeastaan aika erikoinen, etten sanoisi juhlava ja odottava, kun soutajat nostivat aironsa ylös.
Lähetä kommentti
Lue lisää

Hellyttävää heinäkuuta

Kuva
  Näin hellyttävissä merkeissä jatkamme heinäkuuta. Ystävämme s ilkkikana Marilyn ja pieni yllätys, Vieno-Uljas. Niin, aivan oikein, vielä ei tiedä onko pikkuinen tyttö vai poika, nimet on jo valmiina, ettei tule kiire. Marilyn on innokas hautomaan, ei väliä, vaikkei muna ole oma. Niinpä olikin yllätys kun ison Brahmakanan munasta putkahti piipittäjä. Hauskaa on sivullisenkin seurata, miten tämä kehittyy, milloin Marilyn huomaa, että olikin vain sijaisäiti. Toivottavasti ei koskaan. Marilyn on hyvä äiti, pitää huolta pikkuisesta ja pikkuinen on leimautunut vahvasti Marilyniin, livahtaa äidin helmoihin äkkiä ja äkkiä taas ulos sieltä . Kurtturuusu, Rosa rugosa Henkipaton kukoistus, tämä lainsuojaton jatkaa pyöräilijän iloksi väripilkkuna tienreunalla siellä täällä, samoin kuin ennenkin. Onneksi kulkija saa vielä iloita koko kesän kukkivasta ruususta ja syksyllä sen ruskan väreistä ja sen jälkeen vielä punaisista marjoista, tällaista ylellisyyttä! Vadelma, Rubus idaeus Tämä
1 kommentti
Lue lisää

Heinäkuun ihanuuden keskellä

Kuva
  R uiskaunokki, Centaurea cyanus ja K imalainen, Bombus Kesää, kuinka saisimme tämän kesän vauhdin hidastumaan? Ei, hyvä on seikkailla kesän vaihtelevassa säässä. Aina on odotettavissa jotain uutta ja yllättävää. Ruiskaunokit kukkivat tänä kesänä vallan innoissaan ja niiden vierailijat saavat jalkoihinsa kunnon siitepölypallerot, niinhän tässäkin on käynyt. Pikkuhäiveperhonen, Apatura ilia , uros Joskus saattaa luontokokemus nousta yllättävään atmosfääriin. Näin kävi meilläkin, kun meidät Saittalahden laavun luona yllätti tämä upea suuri perhonen, Pikkuhäiveperhonen. Se valloitti meidät pyörimällä ympärillämme suolan perässä! Se imi keltaisella imukärsällään hikistä pyörän satulaa, kypärän hikistä remmiä ja Sepon hikistä kyynärpäätä. Ystävyys syntyi, ei tarvittu enempää. Vaivoin maltoimme jättää sen. Luonto tarjoaa joskus parastaan. Piippopaksupää, Ochlodes sylvanus Tämä paksupääkin sai innon heräämään, muttei samoihin korkeuksiin kuin edellinen. Paksupää on aina paksupää, m
Lähetä kommentti
Lue lisää