Tekstit

Kesästä iloiten

Kuva
      Keisarin pikarililja, Fritillaria imperialis Askel on taas harpattu uuteen aikaan, kesään! Hiukan viileitä kevätpäiviä, hiukan lämpimiä kevätpäiviä, riittävästi siitepölyä, riittävästi vihreää puskemaan maasta, tuholaisia työssään ja siitä tulee kesä. Hyvä sekoitus ja hyvä sekoittaja. Kesästä kertoo yllä oleva kuvakin, ei tällaisia talvella kuki. Koulut loppuivat, suvivirsi on laulettu kirkon pihalla tämän mainion orkesterin johdattelemina. Heinolan Musiikinystävät tuki mainiosti meitä laulajia, kun toivotimme kesän tulleeksi.      Ei sammakkokaan talvella istu isännänelkein rukolan edessä, siis on kesä! Pienessä kaupungissa ei tarvitse kauas pyöräillä kun on jo metsässä, rannoilla, suolla ja maaseudulla. Oikeastaan helppoa ja mukavaa. Hiukan ponnisteltavaa on ajo mäkisen metsäisen maaston halki. Ja yhdeksän kilometrin jälkeen on edessä ihastuttava erämaajärvi, Venejärvi . Oikea kalastajien paratiisi, rannoilla on pitkospuita kalastajien kulku helpottamaan. Onko tämä j

Yksi kesäpäivä yllätti!

Kuva
Hei! Niin se kevät pääsi yllättämään kuin ensilumi autoilijan!! Kun lauantaina vilkaisi ikkunasta ulos ja vielä varmisti sääennusteesta, niin se oli siinä. Saimme yhden todella kesäisen päivän. Tästä se alkaa. Oli kaivettava uusia päällepantaviakin pyöräretkelle lähdettäessä. Mikä ilo oli tehdä matkaa, ja päätyä järven rannalle pienelle laiturille. Järvi oli peilityyni, siihen kuvastuivat vain poutapilvet. Ympärillä vihersi ja vesilinnut pitivät konserttiaan, kuikka huuteli, härkälinnut kinastelivat äänekkäästi  . . . Kuikka, Gavia arctica. Kuikan huuto on aivan oma n laisensa . Se kuuluu kuin kaukaa ikiaikojen takaa, esi-isiemme ajalta. Kuin se lähtisi jostain avaruudesta kuulumaan. Härkälintu, Podiceps grisegena . Tämän linnun ääntä ei voi kauniiksi sanoa, vai voisiko joku rakastaa porsasmaista kiljuntaa? Pesimäaikana ääni kuuluu, vaikkei lintua useinkaan näe ruokojen ja risujen takaa. K evättaskuruoho, Thlapsi caerulescens. Tienreunojen palleroiset kukat ilahduttavat vi

Kevään iloja löytyy, löytyy!

Kuva
Kevät, se viipyelee, niinkö sen pitää vielä tässä vaiheessa tehdäkin? Minä taidan olla hätäinen, innokkaasti toivon lisää kevään merkkejä. Näihin tyydytään ja iloitaan nyt. Paljonhan kevät antaa jo merkkejä ja iloa itsestään. Tällä korkeudella järvien jäät ovat ohentuneet, rannat ovat paikoin sulia, jossain on jo veneetkin saatu vesille, ainakin virtapaikoissa. Meillä ei ole kukkivia mantelipuita, kirsikkapuita, mutta kyllä tämä pajukin kukkii kauniisti ja siitepölyä riittää sitä kaipaavalle tai inhoavalle. Kuka olisi uskonut 20 vuotta sitten, että tässä kulkee kirjastoauto, ei sitä meinaa tänäänkään uskoa. Lintuhoitolan kaupungissa on kirjastoautonkin väritys hieno lintuaiheinen. Hieno auto, hyvä sisältö, astu sisään, saat ihan ilmaiseksi! Tästäkö se askel kevääseen alkaa? Näpsäkästi jättää Sinisorsa, Anas platyrhynchos, jään ilman meteliä ja roiskeita, antaa mennä vaan. Saimme uuden lintutornin, Iisiäisen rantaan. Oikein tukevasti tehty, säilyy isältä pojalle ja pojanpojallekin

Pääsiäisen valoa ja toivon murusia

Kuva
  Lumikello, Galanthus nivalis On kuin kevätkin olisi haluton etenemään. Suruharson alla elämme Ukrainaa mielessämme kantaen. Ilmassa on kuitenkin kevään lähestymisen hentoa tuoksua. Ei vielä uskalla ihan äänekkäästi iloita, mutta voi unelmoida jo. Entäs jos kevät rävähtää äkkiä ja lämpö yllättää meidät yhdessä yössä, tai se tulee niin hiljaa, että emme heti edes sitä huomaa? Olemmeko me valmiina, uskon, että olemme. Antaa tulla vaan! Useimmiten erottuu joku, joka ei kuulu joukkoon, niinkuin tämäkin valkoinen sorsa. Ihmisten maailmassa ei sellaisella ole aina hyvä olla, ei eläinten maailmassakaan. Vähän katsotaan kieroon, vieroksutaan, sivuutetaan porukasta. Me ihmiset osaamme viedä sen pidemmällekin. Olemmehan niin ”viisaita”. Kevään merkkejä näkyy vesillä jo aika paljon. Mitä muutakaan tämä näky on kuin kevättä. Entäs sitten veden äärellä täydessä kukassa olevat pajunkissat, kevättä, kevättähän nämäkin ovat! Saati sitten tämä näky, se vaihtaa muotoaan, häviää, ilmestyy taas uu

Hidasteleva kevät

Kuva
  Ei tämä ole kenellekään meille ollut helppoa aikaa, kuka mitenkin on kokenut Ukrainan sodan. Meillä on jokaisella oma tapamme käsitellä sitä. Sekin on sodan käsittelemistä, jos sitä ei uskalla päästää edes tietoisuuteen. Mutta meillä on myös lupa elää omaa elämäämme ja etsiä hyviä ja kauniita asioita elämässämme. Silloin esiin nousee kiitollisuus, ei ollenkaan hassumpi juttu. Sen avulla me jaksamme jatkaa elämäämme on olla läheisillemme ihmisiä. Elämä meidän pienessä kaupungissamme näyttää soljuvan päällisin puolin hyvää ja turvallista rataansa päivästä päivään. Ei ihan vielä lähdetä risteilemään sisävesille, vielä kestää jonkun aikaa odotella .  . . Täällä pääsee puutavarajunat liikkumaan ja ovat päässeet koko talven, siis raideliikenne pelaa. Puuta tulee ja puuta menee, ehkä hiukan jalostetumpana kuitenkin menee maailmalle. Hei. tätä meteliä ja tätä näkymää olemme tänä talvena nähneet ja kuulleet. Tätä ei kukaan taida ikävöidä kun lumi sulaa. Anteeksi vaan te lumimiehet, o