Tekstit

Lokakuun aurinkoa, kuuraa, sadetta

Kuva
Mitä kaikkea lokakuuhun mahtuukaan, niin monenlaista. Kuka muistaa kesää, kesään ei näin jyrkkiä vaihtoehtoja kuulunutkaan. Näistä vaihtoehdoista me oman lokakuumme jokainen rakennamme. Ulkona reippailua tai sisällä puuhastelua, hiljalleen syksyn sisäänajoa kuitenkin. Onneksi on niin monta vaihtoehtoa kin . Jokainen löytää lokakuustakin omia tähtihetkiään. Niin olen minäkin löytänyt . Olen löytänyt kesää ja aion näyttää sinunkin iloksesi Heinolan lokakuun kesän ilmeitä. Ma lop pi , Malope trifida H autausmaan portin luokse vanhan haudan rinteeseen oli kylvetty keväällä kukansiem en iä. Koko kesän siinä oli monenlaista kukkijaa, ruiskaunokit kukki pisimpään, mutta ne voitti kuitenkin tämä pikkuinen sinnikäs malop pi . Mesiangervo, Filipendula ulmaria Kananiitynlahden rantanurmikolla nostaa päätään kulkija iloksi tämä mesiangervo. Sillä kestää varttuminen kukkimisikään jopa 9-10 vuotta ja nyt se vielä t u h l aa voimiaan lokakuun kukkimiseen. Onko se unohtanut, että sen kuk

TERVETULOA SYKSYN TUULOSET!

Kuva
Punakärpässieni, Amanita muscaria Olimmeko me valmistautuneet kesän loppumiseen? Ei, en minä ainakaan, vielä. Nyt on otettava uusi ote tähän lokakuun alkuun, napakka ote, ettei lipsu. Ota sinäkin ystäväni, p idetään kiinni ja katsotaan mitä huominen antaa kaan meille. Vielä se antaa kuitenkin kesän hipsuja, kun hellästi kiinni pidämme. Tämän lämpimän kesän vaikutus meihin säilyy, toivottavasti niin pitkään, että lumi jo sulaa ja voimme astua uuteen kesään. Syyskuun viimeinen aamu kertoi syksystä, mittari kertoi +3! Tarkistus ja niin se oli, onneksi aurinko kohta jo muutti lukemia. Lokakuu alkoi kuitenkin hyvin vakai n aikei n , vakain siksikin, että lämpötilat näyttivät keskittyvän suunnilleen kymmenen asteen päivälämpötilasta kiinnipitämiseen. Tässä ensimmäisessä kuvassa on selvästi kesää ja syksyä, heleää vihreyttä ja loistavaa kärpässienen syksyistä väriloistoa. Jyrängön uimarannan laiturin maisemassa on kesää vielä , rennot koivunoksat ovat vielä osin vihreinä, osin hiuka

HEINOLAN VIINIMAILLA

Kuva
  Viiniköynnös , Vitis vinifera Heinolan vii ni mailla voi herkutella makeilla viinirypäleillä, jos Ilkalta luvan saa. Joku on kuitenkin saanut luvan, makeita ovat ja väri on juuri oikea. Sadosta saa kiittää varmaan hienoa Heinolan kesää. Sateisen kesän jälkeen maku, väri ja määräkin olisivat jotain muuta, siis nyt vain iloitsemaan ja herkuttelemaan, viinin teko saa jäädä tulevaisuuteen, jos silloinkaan. Amiraali perhonen, Vanessa atalanta Tänä kesänä metsästin amiraali perhosta päivästä toiseen. Pysähdyin jokaisen nauhuksen viereen ihmettelemään, ei ole amiraalia, yhä uudelleen. Ei sitä näkynyt syysasterei ssa , ei hunajakukissakaan . Luovu t in jo , päätin jatkaa elämää ilman amiraalia. Mutta eräänä päivänä se vain oli odottamassa minua omalla pihallani istuen korkealla aidan reunalla. Sillä oli aikaa odottaa, että hain kameran ja vasta sitten se jatkoi matkaansa. Tämähän oli siltä suunniteltu juttu! Kanadanhanhi, Branta canadensis ja V aris, Corvus corone cornix Kuka

Syksyn merkkejä, hui hai!

Kuva
  Joko niitä syksyn merkkejä pitäisi näkyä. Ei niitä helteellä välitä edes etsiä. Heinola kuuluu edelleen Suomen lämpimimpiin paikkoihin. No, etsimällä niitä syksyn merkkejä kyllä löytää, etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Viljaa on jo korjattu, perunoita kaivettu, kesäkurpitsatkin on jo melkein kaikki syöty, kurkku ei jaksa enää, salaatit on väsyneitä, orvokit on väsyneitä, köynnösten ote heltiää, siemenet valmistuu, . . . Mutta toisaalta, luonto on ottanut loikan taaksepäin, alkanut käyttäytyä kuin kesäkuussa. Jotkut kasvit ovat aloittaneet kukintansa uudelleen, antaa mennä kun on alamäki vaan! Aivan ihanaa huomata sellaista, saamme haltioitua siitäkin. Vain kesää on Heinolan ”Tervetuloa” kaikille kaupunkiin tulijoille ja ”Näkemiin” sieltä lähtijöille. Tämä näky kukoistaa ensimmäisiin hallaöihin saakka. Iloitkaamme siitä, me kaikki kulkijat. Rantakukka, Lythrum salicaria Rantakukka kuuluu niihin, jotka innostuivat lämmöstä vielä uuteen kukintaan. Riemullista oli huomata

UNELMIEN HEINOLAA

Kuva
  Jokainen me toivomme elävämme unelmiamme todeksi, minäkin. Heinolan kaupunkifestivaalin nimenä ”Unelmien Heinola” taitaa koskettaa aika monia, myös niitä, jotka eivät ole festivaalikansaa. Käytiin mekin vilkuilemassa hulinaviikonloppuna kesäisen Maaherranpuiston tunnelmia. Ei yksin Maaherranpuisto ollut tapahtumien paikkana, mutta yksi näkyvimmistä. Yksi suosituimmista taisi olla yhteinen ruokailu puiston koivujen siimeksessä ”Saman taivaan alla”. Oli hopeisia kristallikynttilänjalkoja, kuohuviiniä, paljon muutakin, jokainen oli valinnut omalle lompakolleen sopivan tavan olla mukana. Yhteinen syöminen saman taivaan alla oli tärkein asia. Eipä ollut pakko kantaa omaa ruokaakaan mukanaan. Monenlaista oli tarjolla katuruokakaduksi muodostuneella puiston käytävällä, asiakkaita tuntui riittävän tungokseen asti. Tämä ohjelmalava oli käytössä koko viikonlopun. Lauantaina se alkoi katuruokafestareilla ja päättyi sunnuntaina konserttiin ”Heinolassa jyrää”. Unelmien Heinolaan kuuluu