Tekstit

Joulupukin odotus alkaa ...

Kuva
  Tali tiainen, Parus major Mitä kaikkea Heinolan talvisessa luonnossa onkaan tapahtunut joulukuun alkupuoleen mennessä. Vaikka mitä! Lumimyräkkää, painavan lumen pudottamia ja murtuneita oksia, kaatuneita puita, vesisadetta, sumua, keväistä tuoksua metsässä kun lumi on sulanut. Kaikkea tätä ja v a rmaan muutakin, jonkun toisen kokemaa. Saimme kauniin valkoisen peit on itsenäisyyspäivä ksi . Mäntykin sai valkoiset latvat ja talitiainen kävi niitä ihailemassa lennähtäen pian toiseen paikkaan. P unatulkku, Pyrrhula pyrrhula Pihlajissa on tänä vuonna edelleenkin valtavasti marjoja, eikä ne tunnu kelpaavan kenellekään. Punatulkkuja pelmahti eräänä päivänä niitä ihmettelemään . Ei nekään kauaa viihtyneet, kun vatsat täyttyivät ja matka jatkui. Yöpakkaset saivat aikaan sen, että saamme ihailla jäähelmiä Muonamiehenpuiston rannoilla. Lumimyräkkä kaatoi pajun oksan veteen, nyt se kantaa timantteja oksillaan. Syksy on tehnyt tehtävänsä näillekin vedessä kasvaville heinill...

Lumipyryjä ja kukkia

Kuva
  Marraskuun toinen puolikaskin on yllättänyt meidät Heinolassa. Ei se talvi tullutkaan vauhdilla. Ei onneksi, vielä saimme ihailla kasvien jälkikukintaakin. Monessa paikassa kasvit viis välittivät kalenterista. Nyt lumi on peittänyt taas kaiken, mutta eiköhän. . . Tämä suuri lumimyräkkä teki omasta pihastakin neitseellisen näkymän, ei auran eikä jalanjälkiä, ei edes kissan. Lumimyräkkä, jossa lumi tuli myrskyten räntänä ja välillä lumena vangitsi otteeseensa. Siirryin ikkunasta toiseen, kurkkasin ovesta pihalle ja taas takaisin. Tämä kuva on olohuoneen ikkunasta lumihurmion vallassa vangittu. Ikkunan takaa on niin turvallista ja lämmintä ihailla lumimyräkkääkin. P ihlaja, Sorbus aucuparia Kotipihlaja jaksaa marjojensa päällä vielä lumikuormaakin kantaa ei yhtään oksaa katkennut, vaikka jo pelkäsin. Ne laskeutuivat vain hiljalleen alemmas kuin nöyrtyen vahvemman edessä. K eltaraimikki, Anacyclus radiatus Pari päivää ennen suurta lumimyräkkää kävimme Jyrängön ma...

Marraskuun yllättäviä näkymiä Heinolassa

Kuva
  Lokakuun värimaailma hurmasi, en meinaa siitä päästä vieläkään irti. Eihän se ole pakkokaan, sää antaa siihen mahdollisuuden, ehkä sitten myöhemmin, kun paine siihen kasvaa liian suureksi. Lintuhoitolan joutsenetkin nauttivat hautausmaan rinteen ruskasta. Saimmekin Heinolassa nauttia ruhtinaallisesti lokakuun valoisista päivistä ja luonnon tarjoamasta värimaailmasta. Yhä uudelleen ihailimme luontoa, joka muutti hohtavaa väriään päivä kerrallaan yhä lisää. Tätä värimaailmaa oli pakko monen muunkin käydä ihmettelemässä. Oli hauskaa kohdata muitakin ”ruskaturisteja” omilla kulmilla. Marraskuun ensimmäisenä päivänä saimme hohtavan valkoisen vaipan peittämään vihreää nurmikkoamme. Tervetuloa uusi puhtoinen kuukausi! Iloiten otamme vastaan tämänkin. Näin ajattelin silloin, mutta nyt on jo toinen ääni kellossa. Lumi meni ja nurmikot vihertää, kesäkukkiakin saa ilokseen bongata, jälkikukintaa. Ensimmäisen lumisateen aiheuttama kiihkeä hurma sai syöksymään kameran kanssa pimeyteen. ...

Lokakuun aurinkoa, kuuraa, sadetta

Kuva
Mitä kaikkea lokakuuhun mahtuukaan, niin monenlaista. Kuka muistaa kesää, kesään ei näin jyrkkiä vaihtoehtoja kuulunutkaan. Näistä vaihtoehdoista me oman lokakuumme jokainen rakennamme. Ulkona reippailua tai sisällä puuhastelua, hiljalleen syksyn sisäänajoa kuitenkin. Onneksi on niin monta vaihtoehtoa kin . Jokainen löytää lokakuustakin omia tähtihetkiään. Niin olen minäkin löytänyt . Olen löytänyt kesää ja aion näyttää sinunkin iloksesi Heinolan lokakuun kesän ilmeitä. Ma lop pi , Malope trifida H autausmaan portin luokse vanhan haudan rinteeseen oli kylvetty keväällä kukansiem en iä. Koko kesän siinä oli monenlaista kukkijaa, ruiskaunokit kukki pisimpään, mutta ne voitti kuitenkin tämä pikkuinen sinnikäs malop pi . Mesiangervo, Filipendula ulmaria Kananiitynlahden rantanurmikolla nostaa päätään kulkija iloksi tämä mesiangervo. Sillä kestää varttuminen kukkimisikään jopa 9-10 vuotta ja nyt se vielä t u h l aa voimiaan lokakuun kukkimiseen. Onko se unohtanut, että sen kuk...

TERVETULOA SYKSYN TUULOSET!

Kuva
Punakärpässieni, Amanita muscaria Olimmeko me valmistautuneet kesän loppumiseen? Ei, en minä ainakaan, vielä. Nyt on otettava uusi ote tähän lokakuun alkuun, napakka ote, ettei lipsu. Ota sinäkin ystäväni, p idetään kiinni ja katsotaan mitä huominen antaa kaan meille. Vielä se antaa kuitenkin kesän hipsuja, kun hellästi kiinni pidämme. Tämän lämpimän kesän vaikutus meihin säilyy, toivottavasti niin pitkään, että lumi jo sulaa ja voimme astua uuteen kesään. Syyskuun viimeinen aamu kertoi syksystä, mittari kertoi +3! Tarkistus ja niin se oli, onneksi aurinko kohta jo muutti lukemia. Lokakuu alkoi kuitenkin hyvin vakai n aikei n , vakain siksikin, että lämpötilat näyttivät keskittyvän suunnilleen kymmenen asteen päivälämpötilasta kiinnipitämiseen. Tässä ensimmäisessä kuvassa on selvästi kesää ja syksyä, heleää vihreyttä ja loistavaa kärpässienen syksyistä väriloistoa. Jyrängön uimarannan laiturin maisemassa on kesää vielä , rennot koivunoksat ovat vielä osin vihreinä, osin hiuka...