Tekstit

TOSSUKOITA JA KUKKOJA HEINOLAN TORILLA

Kuva
Heinolan torilla pakkasessa, talvitavaroita, niin pitääkin, kuka nyt orvokin taimia ostaisikaan tai rantasandaaleita. Ihania ovat nämä tossukat, ne eivät ole huopatossuja, voisiko niitä sanoa tossukkaiksi? Nehän ovat kuin koruja, tekisi mieli ostaa, vaikkei tarvitsekaan. Milloin olet viimeksi syönyt kalakukkoa? Jos vastaan itse ensin, en muista. Näinkö meille käy, me hylkäämme jotain sellaista, jota meidän lapsemme eivät edes tunnista, saati lastenlapset, voi meitä. Torilla oli puolen kilon lanttukukkoja ja ahvenkukkoja. Tätä kirjoittaessani päätän ostaa seuraavalla kerralla ahvenkukon, ainakin harkitsen. Erilaisia päähineitä tuntui olevan jokaiseen makuun, nämä tupsupipotkin olivat niin houkuttelevan näköisiä. Tarvitsenko itse? Aina me tarvitsemme käden jatketta. Mikä olisikaan parempi kuin kunnon vanhanajan kori, ei mikään muoviherpake. Siis ostoksille Heinolan torille! Talventörröttäjien siemenet ovat monien Suomessa talvehtivien lintujen tärkeää ravintoa. Ne ovat esime

HELMIKUUN HANGILLA!

Kuva
Vain helmikuussa on helmikuun hanget, vain helmikuun hanget lupaavat jotain, ne lupaavat ja sitä on kutkuttavaa odottaa. Se on aavistus, tuoksahdus, häivähdys – keväästä. Lunta kyllä riittää, sitä riittää vielä pitkään, se on helmikuun lunta, se on erilaista kuin tammikuun lumi. Vain helmikuussa voi nähdä helmikuun jääkiteitä ikkunassa kera rakkautta viestivän sydämen. Siinä se on, helmikuun helmi! Onko mitään pysähtyneemmän oloista kuin lumen alla olevat tyhjät venelaiturit? Ilman pilvistä välähdyksenä ilmestynyttä aurinkoa näky olisi kuin kuollutta hiljaisuutta. Nyt kuvassa on elämää, on toivoa antavaa lupausta, lupausta siitä, että kohta on laiturit täynnä veneitä. Nyt vain Tähtisilta suoltaa autoja pohjoiseen ja autoja etelään. Niiden on liikuttava edestakaisin, sillä jokaisella on oma paikkansa ja määränpäänsä. Kukaan ei talvella ajele leppoisesti maisemia katselemassa. Tänään kirjasto on monitoimitila, ainakin kaupungeissa. Tarkoittaako monitoimitila sitä, että se ei oikein

Talven pomppurataa

Kuva
  Tammikuu jatkuu, melkoista pomppurataa ainakin Heinolassa on kuljettu. Aika vikkelää on ollut sään vaihtelu. Talven sylissä kunnolla ollaan, niin kai se on parasta, ei vielä haikaillakaan kevään tuoksuja. Niille on oma aikataulunsa, joka ei ole vielä, ei huomennakaan, ei. Salaa saa tietenkin kevätunia katsella, kukapa niitä voisikaan estää, ei minulta ainakaan. Meillä on Heinolan nuorisolle luovutettu skeittipaikaksi entisen poliisilaitoksen, entisen paloaseman, voi olla vielä muukin entisen, halli. Nuoriso on merkannut sen omannäköisekseen. Ei sitä erehdy muuksi luulemaan - vanhainkodiksi ainakaan! Jotain kovin inhimillistä, tässä hauskassa mäntypöllin päässä näkyy. Ilmeitä, korvia, kummastusta. Minulle ainakin oli uutta tietoa, että t ämä tumma ei ole kaan l a hoa, vaan sinistymistä , joka männyllä voi t a pahtua jo kahden viikon kuluttua puu n ka atamisesta ! Sinistymisen aiheuttaa sinistäjäsieni . Männylle siitä ei ole haittaa, oikeastaan päinvastoin, toisin kuin kuuse

Askel kohti uusinta vuotta

Kuva
  Sinitiainen, Parus caeruleus Kevyesti kävi tämä astuminen uuteen vuoteen, kevyt rajan ylitys, etten sanoisi liukuva ylitys. Yksi yö ja siinä se oli, tosin yö oli paukkuva. Aina on niitä, jotka nauttivat paukkeesta. Tämän söpöläisen, sinitiaisen mukana tapahtui höyhenenkevyt siirtyminen uuden vuoden lumille. Niin puhtoisille, niin pehmoisille kuin sinitiaisen höyhenet. Oikeastaan hyvä aika vuodesta tämä vuoden vaihtuminen, ei paljon huomaakaan. Sama kova pakkanen paukkui kahden eri vuoden rajanvaihtoa siivittäen. Ennätysten vuosi oli viime vuosi ja ennätyksiä rikottiin jo ensi metreillä tällä alkumatkallakin. Pakkasennätyksiä paukuteltiin ja lisää ennätyksiä odotellaan, ja pelätään. Ainakin vanhoissa taloissa asuvat ja sähkölämmitteiset talonasukkaat pelkäävät näitä ennätyksiä. Näkeeköhän kukaan muu lintua tässä kovalla pakkasellakin sulana kiiltelevässä ojassa. Sehän on rauhankyyhky, joka yrittää ponnistaa ylös rauhattomille alueille lopettamaan erimielisyyksiä, joiden ansiost

Kohti uutta vuotta

Kuva
Hei me saimme ihanan va lkoisen huurteisen joulun! Kuka muu sai? Ei kai me yksin tällaista joulua saatu! Jouluun kuuluu jokaisella jotain perinteitä, ja uusia perinteitä luodaan. Niin sen pitää ollakin uudet sukupolvet löytävät aina jotain uutta, niin meistä jokainen on aikanaan löytänyt ja osan siitä säilyttänyt. Ei se kuitenkaan tarkoita, että paheksutaan niitä vanhoja perinteitä. Jouluun mahtuu perinteitä laidasta laitaan. Muutama vuosi sitten Heinola julistautui Joulupuukaupungiksi . Se idea häipyi jonnekin taka-alalle, mutta jotain hyvää siitä jäi. Möljänpuiston suuret ja korkeat kuuset ovat edelleen ihania joulukuusia meille kaikille. Niiden valaistuskin on pidetty kunnossa. Toivotaan, että saamme jatkossakin pitää nämä suuret joulukuusemme. Heinolan hautausmaalla Muistolehdossa lukemattomat kynttilät kertoivat muistamisesta, kaipuusta ja elämän jatkumisesta menetyksestä huolimatta.  Jouluaattoilta oli muistamisen aikaa täällä. Meillä aivan uutena asiana joulunaikaan tori