Tekstit

Pidä kesästä kiinni!

Kuva
  Amiraali, Vanessa atalanta Kohti syksyähän tässä itsekukin on menossa. Minulla on aina hinku hiukan jarrutella syksyn tuloa. Kesäkukkanikin kukoistavat vielä kauniisti, nekään eivät vielä luovuta, ei vielä krysanteemeja saati sitten kanervia ja Callunoita, ei vielä! Suomi on pitkä maa, eri tahdissa mennään. Heinolassa ei vielä syksy hyökkää aivan silmille. Minä jopa löysin paikan, jossa touko-kesäkuun kasvit vasta aloittavat eloaan! Sain tehdä aikamatkan! Ai, miten se on mahdollista. On se. Muuallakin, jos löytää kaupungin lumenkaatopaikan pohjoisrinteeltä! Siellä lumi vielä sulaa ja sen alta paljastuu kasvien keväinen maailma. Lumi sulaa, pisarat tippuvat hiljakseltaan, sitä ne ovat tehneet keväästä lähtien. Joka päivä, huhtikuusta syyskuuhun. Saa nähdä, kohtaako tämä vanha lumi tulevan uuden lumen? On mielenkiintoista seurata. Maitohorsma, Chamaenerion angustifolium Tässä näkyy kuinka näistä suloisista aluista kasvaa isona komeita maitohorsmia. Tai nämä vain luulevat, sillä

Kalamarkkinoita ja sinfoniaa

Kuva
  Laivamme ” Pyhäjärvi ” Kalamarkkinoiden tunnelmassa Perinteiset Kalamarkkinat täyttivät sataman ja lähikadut värikkäillä myyntipaikoillaan ja niiden välejä aaltoilivat mahdolliset ostajat. Tuntui, että ajankuluksi väki kuljeskeli edestakaisin, täällä tapasi tuttuja ja tuntemattomia. Perinteisiin kuuluu syödä lohikeitto alkajaisiksi, vaikkei niin tykkäisikään. Niin mekin kunnioitettiin perinteitä, tällaisia perinteitä on mukava pitää yllä. Pidetään jatkossakin! Heinolassa veneet ja laivat kuuluvat kesään, vieraita veneitä ja laivoja on tänä kesänä näkynytkin kiitettävästi. Tämänkin laivan kotisatama näkyi olevan Lahti, lähikaupunkimme. Suomalaiseen sieluun järvimaisemat tuovat viestiä aikojan takaa. Tällaisen näkymän meistä moni on painanut sielunsa sopukoihin, sen esivanhempiemme maiseman. Esi-isämme liikkuivat veneillä, miksei siis tänäkin päivänä. Se on mainio tapa tehdä kiireetöntä matkaa mökille, marjametsään, kalastamaan, retkelle. . . Eläkkeellä oleva vene on tärkeässä te

Nyt mennään elokuun kuutamoa kohden!

Kuva
  Ahvenvita, Potamogeton perfoliatus Elokuu on menossa, olemmeko me kaikki pysyneet mukana? Suomen ihana kesä kiitää ja tuo mukanaan yllätyksiä, jollekin hyviä yllätyksiä, jollekin se ei tuo mitään. Harmi, jos näin on, kesä on niin lyhyt, siitä ei saa yhtään päivää takaisin. Kasvit ovat itselleni tuoneet mukavia yllätyksiä. Usein ne yllättävät varoittamatta, jos silloin on valpas, tapahtuu jotain. Aina valppaus ei ole viritetty vaan on jäänyt nollatilaan. Onneksi me emme silloin tiedä minkä ohi tuli taas kuljettua. Tuo Ahvenvita on mielenkiintoinen uposkasvi. Harvoin saan siitä selvää kuvaa, nyt se kurkkaa pinnalle kukkiensa kanssa. Masmalo, Anthyllis vulneraria Itselleni kävi hauska yllätys, kun pysäköidessäni pyörääni vilkaisin hiekkaiseen rinteeseen. Kas, siellähän oli löytämistään odottamassa Masmalo! Minulle Suomessa aivan uusi kasvi, Kyproksella olin sellaisen bongannut Luukkaan luostarin takaisessa kuivassa rinteessä. Ihana masmalo, kesäni kirkas Helmi. Rauhoitettu, harv

Hei heinäkuun hulinaa!

Kuva
Koko Suomi juhlii koronan takia väliin jääneitä juhliaan, niin mekin ja sinäkin lukijani! Ai missäkö me juhlitaan, jokainen kesäpäivä on juhlan arvoinen. Se sateinenkin päivä, silloin voi jäädä neljän seinän sisälle tekemään niitä hommia, jotka ovat jääneet juhlimisen takia rästiin. Juhlimisen jälkiä näkee kaikkialla ympäristössä, hajotettuja penkkejä, hajotettuja mopoja, tyhjiä tölkkejä, rikottuja pulloja, unohtuneita kypäriä, kerronko lisää? Näitä me itsekukin jätämme juhlien jälkeen nähtäville, näkeväthän toisetkin, että olemme juuri täällä juhlineet! Me muiden mukana ja tunnelma oli pilvissä! Vai oliko? Metsänätkelmä, Lathyrus sylvestris, Niittynätkelmä, Lathyrus pratensis  Ahomansikka, Fragaria vesca Ruusuruohokiitäjä, Hemaris tityus Luontokin juhlii kasvattamalla kiireellä yhä lisää kukkia, yhä lisää siemeniä, marjoja, elämä jatkuu. Perhosillakin on omat kesäkiireensä. Kiirettä piti myös Salijärven saari, joka oli keväällä aivan uudessa paikassa. Nyt se on palannut takai

Voi tätä Heinolan hellettä, kesän ihmeitä ja hurmaa!

Kuva
  Kuka vielä kaipaa lämmintä kesää jossain kaukana! Kyllä, aina joku kuitenkin kaipaa sitä tunnelmaa olla jossain, missä vain pois kotoa. Moni varmaan on perunut lomasuunnitelmansa etelän lämpöön. Mutta moni saattaa kokea tämän helteen liiankin lämpimänä, niin kuin kovan pakkasenkin. Emme kaikki ole samanlaisia. Elämäkin muuttaa meitä itsekutakin. Ennen oli toisin, nyt on taas näin. Tämä maisema Hevossaaren rannalla, muutama vene ja hiljaisuus, jota ei edes läheinen tehdas häiritse on yksi mielimaisemistamme ja pyöräretkiemme eväspaikka. Idänunikko. Papaver orientale loistaa viimeisiä hehkujaan, tämä hehku lumoaa katsojan yhä uudelleen. Sehän vilahtaa heinikossakin kuin veripisara. Tässä vie tavarajuna avaraan maailmaan jalostettua metsää. Kuinka kauas se päätyy, siitä ei ole aavistustakaan. Heinolan teollisuuden aarteita nämäkin. Ruuhkaa on muuallakin, miksei myös lintumaailmassa. Asunnot ovat suurissa kaupungeissa lähellä toisiaan, tässä on varmaan lintujen suurkaupunki. Pol