Suomalainen kotimaassa

  Italiantalventähti, Eranthis hyemalis     Onkohan aina ollut näin, että odotamme innolla kevättä, vai onko koskaan ollut ettei se yhtään kiinnosta? Tätä on taas pakko pohtia, kun kevään odotus nostaa innokkaasti päätään. Kuitenkin tietää, että kyllä se kevät sieltä tulee yhtä varmasti kuin ennenkin ja suunnilleen samanlaisena kuin ennenkin. Tämä kevät ei kuitenkaan aukea samanlaisena kuin ennen, maailmantilanne värittää tätä kevättä ja siksikö se pitää näin kiirettä ehtiäkseen nopeasti ilahduttamaan meitä. Otetaan ilo vastaan ja nautitaan, ensin pieninä annoksina, sitten jo suurempinakin. Ja voidaan hyvin.    Italiantalventähti naapurin aidan takana on mainio esimerkki kiireisestä kasvista. Heti, kun lumi päästi otteensa ja aurinko paistoi tämä kukka pomppasi ylös kullankeltaisena valaisten loisteellaan läheisen lumen ja märän maan. Se kestää, ehkä hieman palellen myös saapuvan takatalven odottaen kevään taas palaavan, niinhän mekin teemme, odotamme kiltisti...

     Lintuhoitolan joutsenet ne jaksavat ilahduttaa kulkijoita aina. Niiden viereen voisi laittaa vaikka pienen keräyslippaan, se toisi varmaan ohikulkijoilta kiitoskolikoita ilontuojille. Laulujoutsen, Cygnus cygnus    Tästä se alkaa, kevään hurma, joutsenillakin. Onko tämä urossorsa leimautunut joutsenten porukkaan ihan tosissaan? Siellä se pyöri joutsenten välissä vedessäkin ja nousi maihin kuin houkuttelemaan niitäkin nousemaan. Oma sorsaparvi oli lähistöllä, mutta tämä seura houkutteli enemmän. Tämä on nyt Tommolan talvisia näkymiä.    Tässä maailmassa moni asia toistuu, niin tässäkin blogissa. Tämä sininen venekin oli tasan vuosi sitten täällä väripilkkuna, niin nytkin. Nytkin se odottaa kevättä ja kesää, jospa tänä kesänä pääsisi avaraan maailmaan, jospa . . . .    Jos joku ei ole kuullut sitä ääntä, minkä satojen tilhien äkkinäinen lähtö lentoon saa aikaan, on vailla jotain ihmeellistä. Niin hämmästyin itsekin, humah...

     Heinolan talveen kuuluu nykyään aina valon juhlaa. Puoli Heinolaa juhli talvea valojen ja outojen värien vallassa peräti neljänä iltana. Kaikki, jotka halusivat tämän nähdä ennättivät tämän kokea. Kyllä ihmisiä näkyikin Rantapuiston käytävillä vauvasta vaariin, rattaista rollaattoriin.    Kukapa uskoisi, että tämän keltaisen viirutalon takaa löytyy meidän vanha kylpylän rakennus, entinen kirjasto ja vaikka mikä tässäkin talossa on kotinsa saanut. Nyt sen seinät elivät hurjaa elämää, päädyt ja julkisivu vaihtuivat tiuhaan tahtiin. Tyhjillään vuosia ollut talo heräsi henkiin edes muutamaksi illaksi.    Vanha historiallinen museo, Kivalterin talo sai aika hurjan ilmiasun. Jotain tosi salaperäistä siihen sisältyi näiden valojen myötä. Varovasti sitä pysähdyttiin katsomaan ja hiljaa pihapiirissä askellettiinkin.    Rantapuiston valot ja valopilarit saivat paikan näyttämään joltain toiselta, oudolta. Ihmiset velloivat käytävää edesta...

   H einolan talvi elää voimakkaasti, pakkasta, suojaa, pakkasta . . . Rannoillakin elämä on mielenkiintoista. Viime kesän korsiin tarttuu jäähelmiä, irtoaa ja taas tarttuu. Vielä laineiden tuomaa vaihteluakin voi utelias kulkija jäädä tuijottamaan. Mikä on tuijottaa, kun on mitä tuijottaa. Onko tämä nyt sitten jäähelmien kyttäämistä, voi ollakin. P unatulkku, Pyrrhula pyrrhula    Talvi saa jatkoa, ihan hyvää talvista jatkoa. Vakaata kulkua kohti kevään heräämistä, hiljalleen. Mille talvi tuoksuu? Mikä on nimeltään se oikea talven tuoksu, lumen tuoksu. Sen tuntee kun oven avaa talvisena aamuna. Punatulkkukin sen tuoksun nokassaan tuntee. Näin on punatulkulla nyt ankeaa, kaikki pihlajanmarjat on loppu. Niitä oli niin paljon, että vaikeaa on ymmärtää, että ne tulivat kaikki syötyä. Tosin niitä on pihlajan alla lumi punaisenaan, osa rikottuina ja siemenet napsittu nokkaan, osa syömisen tuoksinassa pudonneina. Seittitakiainen, Arctium tomentosum    Lume...