TERVETULOA SYKSYN TUULOSET!

Punakärpässieni, Amanita muscaria

Olimmeko me valmistautuneet kesän loppumiseen? Ei, en minä ainakaan, vielä. Nyt on otettava uusi ote tähän lokakuun alkuun, napakka ote, ettei lipsu. Ota sinäkin ystäväni, pidetään kiinni ja katsotaan mitä huominen antaakaan meille.

Vielä se antaa kuitenkin kesän hipsuja, kun hellästi kiinni pidämme. Tämän lämpimän kesän vaikutus meihin säilyy, toivottavasti niin pitkään, että lumi jo sulaa ja voimme astua uuteen kesään. Syyskuun viimeinen aamu kertoi syksystä, mittari kertoi +3! Tarkistus ja niin se oli, onneksi aurinko kohta jo muutti lukemia. Lokakuu alkoi kuitenkin hyvin vakain aikein, vakain siksikin, että lämpötilat näyttivät keskittyvän suunnilleen kymmenen asteen päivälämpötilasta kiinnipitämiseen.

Tässä ensimmäisessä kuvassa on selvästi kesää ja syksyä, heleää vihreyttä ja loistavaa kärpässienen syksyistä väriloistoa.

Jyrängön uimarannan laiturin maisemassa on kesää vielä, rennot koivunoksat ovat vielä osin vihreinä, osin hiukan ruskansävyisiä. Kesää tämäkin näky viestii, kesän hempeyttä. Eikä kannata kovin tarkasti tuijotella jo lehtensä varistaneen koivun lehtiä veden pinnalla.

Rautsalossa Stora Enson rantamilla tämäkin heinikko pitää kiinni kesästä, vaikka hentojen heinien latvat jo ruskan värejä aavistelevat. Taitaa tämä heinikko olla nyt kauneimmillaan.

Tämän Hevossaaren pyramidin luona voi kokea jotain erikoista, tuntuu erilaiselta kuin muualla. Hiukan tämä paikka tuo mieleen karua ja avaraa seutua, kiehtovaa joka tapauksessa. Kukahan tietää, mitä täällä on ollutkaan kauan aikaa sitten vaiko vaan harjua ja soraa? Jääkauden jälkiä asiantuntija löytää runsaasti näistäkin harjumaisemista.

Peltohanhikki, Potentilla norvegica

Tässä pyramidin vierellä voisi olla vaikka arvoitus. Kuka olisi osannut arvatakaan minkä kauniin keltaisen kesäkukan syksyinen kauneus näyttääkin nyt tällaiselta. Kaunista tämäkin muisto kesästä.  

Koskensaari, meidän kaikkien heinolalaisten oma retkipaikkamme melkein kaupungissa. Kuitenkin synkkää kuusikkoa, avaraa kalliorantaa, kivisiä polkuja, hiljaisuutta, kaksikin nuotiopaikkaa, laavu, kesäisin lampaita . . . mitä vielä tarvittaisiin lisää koko perheen ulkoiluun, ei mitään.

Harmaalokki, Larus argentatus

Joku innokas on tänä kesänä rakentanut rannan kivistä harmaalokillekin mieluisan tarkkailupaikan laavun edustalle. Siinä se tarkkailee laavuväkeä ja pöydän ääressä evästaukoa viettäviä. On arkana lennähtämään kauemmas, jos joku jää rannalle tuijottamaan sitä liikaa.

Vesitatar, Persicaria amphibia

Uutta on myös tämä vesitatar, joka muutamalla lehdellään on aloittanut rannan miehittämisen. Kauniina sen muutama lehti keinahtelee aallokossa jo hiukan ruskan värejä saaneena.

Möljänpuiston rantakoivut ovat jo ottaneet syysasun ja ihastelevat kuvajaisiaan rannan kimaltelevaan vedenkalvoon. Moni ohikulkija pysähtyy kauniin syysnäyn ääreen, sorsatkin tuntuvat viihtyvän rantavedessä koivujen katveessa.

Sorsa, Anas platyrhynchos

Niin tekee tämä sorsakin koivun alla. Syvän mietteliäisyyden arvaa. Sen on kohta päätettävä jääkö Heinolaan talveksi kerjäämään, jos sittenkin joku antaisi evästä. Toinen vaihtoehto on lähteä muuttomatkalle, mutta jos vanhemmatkaan eivät ole lähteneet, eikä isoäiti, niin miten sitä uskaltaa . . .

Punakärpässieni, Amanita muscaria

Hei, eihän tämä voi olla sama sieni, eihän, niin erilainen kuin tuo alussa? Voipi kyllä, se on kasvanut aikuiseksi ja on paikan kunkku. Siinä mansikan lehdet saavat punastella rauhassa siellä alempana.

Tämän ryhdikkään kärpässienen lumoihin jäämme me seuraamaan syksyn kehittymistä, sinä ja minäkin Anneli