Suomalainen kotimaassa

  K eisarinviitta, Argynnis paphia Jos pitäisi mainita yksi asia Heinolan heinäkuusta, se olisi PERHOSET. Alkuun tuntui tahmealta löytää perhosia, muitakin kuin nokkosperhosia. Ei nokkosperhosessa ole mitään, ei ainuttakaan vikaa. Mutta olisihan sitä mukavaa tavata muitakin nokkosperhosen kesäkavereita. Kun sattumalta osuimme oikeaan aikaan, oikeaan paikkaan niin se oli juhlaa! Hyvä, ettei pelihousut revenneet. Saittalahden tienvierellä karhunputkien kukinnoilla vilisi vain keisarinviittoja! Niitä tuli ja meni, kaikki koiraita, siis noita viiruja siivissään kantavia. Tässä samaisessa paikassa niitä olemme ennenkin bonganneet, siis Saittalahdentien uusi nimi voisikin olla keisarintie! Keltaritariyökkonen, Catocala fulminea Aivan ensimmäinen perhonen istui Vasikkasaaren sillanpielessä jo huhtikuun neljäs päivä. Siinä se nökötti edessämme rähjäisenä ja hiekkaisena. Perhonen, jonka ei pitäisi huhtikuussa osua kenenkään eteen. Keltaritariyökkönen, jonka aika olisi osua tiellemme vast

  K ettu, Vulpes vulpes Heinäkuu alkoi Heinolassa, samoin monessa muussakin paikassa vesikelinä. Se kuivuus, jonka kynsissä monet kasvit kärvistelivät, helpotti kertaheitolla. Kulottuneet nurmikot saivat uutta elinvoimaa. Sen alkoi kohta jo huomata, kettukin huomasi sen! Ujosteleva kettu, joka kainosti odotti kuvauksen loppuvan, vasta sitten jatkoi matkaansa. P ihlajaperhonen, Aporia crataegi Tähän aikaan alkavat erilaiset ohdakkeet ja karhiaiset kukkia. Pihlajaperhonen on varma löytö silloin tällaisessa kasvustossa. Olepa valppaana. Orava, Sciurus vulgaris Vanhan tuomen rungolla oksien välistä voi vallan hyvin tirkistellä pyöräileviä ihmisiä. Harva edes huomaa, niin suojassa siellä saa kurkkia. Taitaa ollakin kurren mielipaikka lehtevässä Niemelänrannan metsikössä. Heinola on vesistöjen keskellä, mistä suunnasta ei löytyisikään vettä? Ei taida sellaista suuntaa ollakaan. Vedet odottavat ja aivan vaativat veneilijöitä nauttimaan aalloista, myrskystä ja tyynestä. Jos olet kerra