Suomalainen kotimaassa

  Ei tämä ole kenellekään meille ollut helppoa aikaa, kuka mitenkin on kokenut Ukrainan sodan. Meillä on jokaisella oma tapamme käsitellä sitä. Sekin on sodan käsittelemistä, jos sitä ei uskalla päästää edes tietoisuuteen. Mutta meillä on myös lupa elää omaa elämäämme ja etsiä hyviä ja kauniita asioita elämässämme. Silloin esiin nousee kiitollisuus, ei ollenkaan hassumpi juttu. Sen avulla me jaksamme jatkaa elämäämme on olla läheisillemme ihmisiä. Elämä meidän pienessä kaupungissamme näyttää soljuvan päällisin puolin hyvää ja turvallista rataansa päivästä päivään. Ei ihan vielä lähdetä risteilemään sisävesille, vielä kestää jonkun aikaa odotella .  . . Täällä pääsee puutavarajunat liikkumaan ja ovat päässeet koko talven, siis raideliikenne pelaa. Puuta tulee ja puuta menee, ehkä hiukan jalostetumpana kuitenkin menee maailmalle. Hei. tätä meteliä ja tätä näkymää olemme tänä talvena nähneet ja kuulleet. Tätä ei kukaan taida ikävöidä kun lumi sulaa. Anteeksi vaan te lumi...

  . Kevään henkäys tuntuu jo ilmassa. Ei tarvitse kuin aamulla ikkunasta katsahtaa, niin kevään hurma hiipii mieleen. Aurinko on jäänyt luoksemme! Maailman surun himmeän musta varjokaan ei voi sitä meiltä täydellisesti pimittää. Sieltä se loistaa ja luo meihin uskoa parempaan huomiseen. Paljon olemme tänä lyhyenä aikana saaneet aivan uutta ajateltavaa, aivan uutta. Aika näyttää,mitä siitä olemme oppineet, jokin on toisin kuin aikaisemmin. Meillä on lintuja, erilaisia lintuja, sillä meillä on Lintuhoitola. Ja nämä värikkäät papukaijat vievät alakuloiset ajatukset kauas pois. Elämä jatkuu! Huomaathan, että mekin tuemme Ukrainaa, me molemmat! Näin rauhallisesti odottavat nämä pallukat laiturin kahta puolen, kohta niissä jo keinuu kalaretkelle ja mökille lähteviä veneitä. Hei ppa! Olemme saapuneet! Kevään ensimmäisiä airueita matkalla jonnekin pohjoiseen. Välilasku vain matkan varrella täällä. Joukossa on viimevuotisia poikasiakin, ovat selvinneet pitkästä matkasta, nostakaamme...