Suomalainen kotimaassa

N iinhän siinä kävi, että hidastettua kevättä nyt taivalletaan, ei siitä mihinkään pääse. Heinolan Lintuhoitolan p apukaijatkin sitä kummastelevat. Tämä valkoinen on oikein höristänyt sulkansa pystyyn silkasta hämmästyksestä. No, lohduttaahan se, että tätä tapahtuu vain kerran sadassa vuodessa. Nyt iloitaan, että se seuraava kerta on jonkun toisen heiniä! Ennätettiinhän me sentään nähdä kevään merkkejä runsain mitoin, se muisto lämmittää räntäsateen mätkähtäessä ikkunaan ja sinivuokkojen niskaan . Lumme, Nymphaea alba ja Ulpukka, Nuphar lutea Rautsalossa Stora Enson rannassa kevät ottaa aina etumatkaa, niin tänäkin keväänä. Jo 12.4. lumpeen ja ulpukan lehdet olivat ottaneet serkkuihinsa nähden pitkän askeleen eteenpäin. Jonain keväänä lumme kukki täällä jo huhtikuussa, ei tänä keväänä kuitenkaan, vai? S itruunaperhonen, Gonepteryx rhamni Samalla pyöräretkellä pyörähteli sitruunaperhonen tienposkessa. Pakkohan sitä oli pysähtyä kuvaamaan. Se oli eri mieltä kanssamme ja saimm

  Italiantalventähti, Eranthis hyemalis Arvelin edellisessä blogissani, että kevät hidastelee. Tottahan se nyt on, lunta satoi Heinolaan yllättäen 15 senttiä lumikellojen ja italiantalventähtien niskaan. Sinne jäivät lumen alle Eijan italiantalventähdet ja Marjatan lumikellot. Onneksi ennätin iloita niistä ja voin ilahduttaa sinuakin armas lukijani. Kohta kuitenkin ne tekevät yllätysilmestymisen, se on aivan varmaa. Siihen saakka meillä jokaisella on muutakin tekemistä kuin ihmetellä jouluista maisemaa, vai onko meillä? Lumikello, Galanthus nivalis Metsämansikka, Fragaria vesca ja Ketunleipä, Oxalis acetosella Kun Muonamiehenpuistossa alkoi ilmestyä sulapaikkoja etsin sinivuokon alkuja, ei vielä näkynyt. Mutta jo viime syksynä varaslähdön ottanut metsämansikka muutamalla lehdellään ja ketunleipä eli Käenkaali olivat jo lähtökuopissa. Nyt ne ovat taas peittyneet paksun lumen alle ressukat.   Naurulokki, Larus ridibundus Aprillipäivänä ilmestyivät hirveän metelin kera nau