Suomalainen kotimaassa

  Emme me vielä joulua hössötetä, sitä hommaa ennätämme myöhemminkin. Eletään marraskuun lumet rauhassa ensin loppuun. Sää on suosinut meitä, ei ihan hirveitä paukkupakkasia eikä vesikeliä, siis voimme olla tyytyväisiä, niin me olemmekin. Talvinen järvimaisema on aavistus siitä kesästä, jonka me saimme elää ja nautiskella. Aurinko on matalalla, mutta hetken aikaa tästä näystä voi nauttia. Kunnes aurinko häviää tuonne metsän taakse ja sama himmeän valon, en sano valoton, maailma on luonamme. Mutta – me saimme nähdä valon! Lumieläin lehtivaipassaan, vaiko kermakakku marsipaanilehtiä koristeena? Niin voisihan tämä olla sellainenkin. Siinä me näemme Heinolan kesän rippeinä koivun värikkäitä lehtiä, joiden ruska ei ole vielä muuttunut ruskeaksi. Lumiaura on aloittanut ensimmäisen muotoilun ja joku on siitä jatkanut. Tamm i, Quercus robur Tammenlehdet eivät maadu nopeasti, ne pyörivät maassa pitkään. Osa tammista ei edes luovu lehdistään ennen seuraavaa kevättä. Tämä tammi pää...

  Sinisen sillan lumo on syksyn lumoa. Tämä Rautsalon teollisuusradan sininen silta herää eloon ruskan aikaan. Se on oiva kehys keltaisena hehkuville koivuille ja haavoille. Viereistä pyörätietä voi pyöräillä sisälle tuonne lumottuun metsään. Saimme Heinolaan valkoisen maan 30.10. Lehdet oli vielä osittain puissa, ruskalehdet. Hämmentävä näky. Sää muuttui vauhdilla miinusasteiseksi. Onneksi kesäkukat jokainen oli ennättänyt korjata pois, kaupungin puistoistakin oli jo korjattu. Aika, mikä on se aika, joka tarvitaan unohtuneen köyden muuntumiseen joksikin muuksi? Veneen viereen rannan kivelle on muodostunut mielenkiintoisen näköinen sykerö. Kenenkään ei tule mieleen tarttua siihen ja avata solmuja. En minäkään sitä tehnyt, ehket sinäkään sitä tekisi. Täytyy olla edes vähän kunnioitusta tällaisen taideteoksen edessä. Naurisperhonen, Pieris rapae Kotiperhonen loka-marraskuussa. Mitä se on? Se on sitä kun tapahtuu yllätys. Toin 10.10. kukkivan pelakuun hallaa pakoon sisälle ...