Suomalainen kotimaassa

                 Taas kerran olemme uuden edessä, ei yksin Ukraina, vaan koko maailma. Äkkiä se tapahtui tämä lintukotomme heilahtaminen tasapainosta. Tuleeko päivästä 24.2. meille jakolinja, ennen ja jälkeen? Epävarmalta näyttää tulevaisuus, mutta uskokaamme ja toivokaamme kuitenkin, että asioilla on taipumus järjestyä. Tärkeintä meille on kuitenkin säilyttää normaali arki, tämä päivä ja samalla suunnata mieli kohti valoisaa tulevaisuutta. Siihen normaaliin arkeen kuuluvat myös tämän blogin kuvat, jotka kertovat normaalista arjestamme Heinolassa. Lumen kanssa olemme tänä talvena saaneet leikkiä ja tehdä töitä. Monella on jo mitta täynnä lumen määrästä. Aina on niitä, jotka jaksavat marista, että lumiaura tulee meidän kadulle viimeiseksi. Meille aura tulee ja menee joskus hyvään aikaan, joskus huonoon. Eiköhän se sama ole kaikilla. Kauniita näkyjä valkoinen maailma meille antaa, jos on aikaa pysähtyä huomaamaan. Tämäkin mies veneessään lumisateessa, kuin hiljainen vieras maai

Olemme saaneet kunnon lumitalven. Uutta lunta tulee, joskus liikaakin kerralla. Uuden lumen valoa heijastava ominaisuus säilyy vain muutaman päivän. Meillä se säilyykin päivästä toiseen, sillä uutta lunta tulee harva se päivä. Siksi maailma näyttääkin niin valoisalta. Ehkä jo kevään aavistuskin lisää tätä valon määrää. Kuka kaatoikaan Kauppakadulle kaakaota? Näin maistuvalta näyttävät kadut nykyään. Mistä tulee tämä rusehtava väri, kuka tietää tai osaa arvella edes, mikä suola sen saa aikaan? Sydämiä lumisessa maisemassa. Ei ole rakastumisesta kyse vaan ”Sydänlapset ja aikuiset”- nimisen yhdistyksen näyttävästä esillepanosta. Kauniisti nämä somistavat lumista maisemaa ja kehottavat huomaaman tärkeän asian, nämä sydämet. Et ole yksin silloin kun rakastavat kädet kiertyvät ympärillesi. Tätäkö haluaa viestittää joku käsityöihminen, joka on kutonut tällaiset kädet polun varteen. Kiitos rakastavista käsistä. Ei kestä kauaakaan, kun pähkinäpensas herää. Vein muutaman oksan kotiin vetee