Lunta, lunta, lunta . . .

Olemme saaneet kunnon lumitalven. Uutta lunta tulee, joskus liikaakin kerralla. Uuden lumen valoa heijastava ominaisuus säilyy vain muutaman päivän. Meillä se säilyykin päivästä toiseen, sillä uutta lunta tulee harva se päivä. Siksi maailma näyttääkin niin valoisalta. Ehkä jo kevään aavistuskin lisää tätä valon määrää.

Kuka kaatoikaan Kauppakadulle kaakaota? Näin maistuvalta näyttävät kadut nykyään. Mistä tulee tämä rusehtava väri, kuka tietää tai osaa arvella edes, mikä suola sen saa aikaan?

Sydämiä lumisessa maisemassa. Ei ole rakastumisesta kyse vaan ”Sydänlapset ja aikuiset”- nimisen yhdistyksen näyttävästä esillepanosta. Kauniisti nämä somistavat lumista maisemaa ja kehottavat huomaaman tärkeän asian, nämä sydämet.

Et ole yksin silloin kun rakastavat kädet kiertyvät ympärillesi. Tätäkö haluaa viestittää joku käsityöihminen, joka on kutonut tällaiset kädet polun varteen. Kiitos rakastavista käsistä.

Ei kestä kauaakaan, kun pähkinäpensas herää. Vein muutaman oksan kotiin veteen ja jo parin päivän kuluttua oli pöydällä siitepölyä! Niin lähtökuopissa ne ovat, kevättä rinnassa.

Entäs tämä näky kotikaupungissamme. En oikein osaa sanoa sitä enkä tätä, Kuka lie laittanut sen mainostamaan jotain, jokohan se on työnsä tehnyt, ehkä aluevaaleissa? Ketä äänestit?

Kuka tietää, mistä ne tilhiparvet äkkiä ilmestyvät ja samantien ne pyyhältävät pois. Eivät jää edes viimesyksyn pihjajanmarjarippeitä syömään. Aika kiireisiä ovat, onko niilläkin stressiä?

Kauan vielä kestää, ennen kuin tässä istuu ihmisiä grillaamassa. Ehkä ei, jonain päivänä näkyikin jälkiä, että oli jo paistettu makkaraa. No, ei ehkä viipyen ja seurustellen, muuta paistettu kuitenkin.

Sain Kyprokselta naapurin Jelenalta lähtölahjaksi sammakon. Serbiassa on aina joku ”perheen sammakko”. Nopeasti paikasta toiseen siirtyvä touhuihminen. Jelena sanoi olevansa heidän perheensä ”sammakko”. Välimerellinen sammakko kävi tutustumassa jo lumeenkin.

Tulppaanien myötä siirrymme hiljalleen kohti kevättä, vielä hiljalleen. Voikaamme kaikki niin hyvin kuin se on mahdollista, kiertäkäämme omikroniansat viekkaudella niin kuin tiernapojat.

Anneli