SYKSYSSÄ OLLAAN

   Ohdakeperhonen, Vanessa cardui

   Viimeisiä viedään, perhosissakin. Ohdakeperhonen Rantakasinon seinustalla 22.9. oli viimeinen näkemäni päiväperhonen. Siinä se oli meitä odottamassa melkein loppuunkukkineen kallionauhuksen kukalla. Riemun sen näkeminen aiheutti, päivä ei ollut paras perhospäivä, mutta siellä se oli, ypöyksin, eikä kovin vilkkaanakaan. Se ei talvehdi Suomessa, joten sen kohtalo on aika karu, voi ressukkaa.

   Meille ohdakeperhoset saapuvat Pohjois-Afrikasta alkukesällä. Toivottavasti Heinola houkuttelee niitä ensi kesänäkin, runsaasti niitä oli meillä nyt elo-syyskuussa.

   Kurkkuyrtti eli Purasruoho, Borago officinalis,

   Et meinaa lukijani uskoa, mutta syyskuun lopulla saimme kesää lähellemme, Ojakadun hulevesikosteikon kiemurtelevan vesiuran äärelle se ilmestyi. Oli sitä vaikea minunkin ymmärtää. Niin kaunis kesäinen näky, Kurkkuyrtti eli Purasruoho siinä ensimmäisenä herätti huomioni. Kesällä kosteikon rinteeseen levitettiin siemeniä sisältävä verkko, miehet kertoivat, että se sulautuu maahan ja siitä nousee rinnettä sitovaa kasvullisuutta. Mies vielä jotenkin vinkkasi, että sittenhän näet. Nyt sen sitten näin myöhään näen.

   Rantakukka, Lythrum salicaria, Kehäkukka, Calendula officinalis

   Tässä kukkivat rantakukat suloisesti itseään peilaten veden kalvoon. Rantakukan kukkimisaika on heinä-elokuu, mutta täällä niitä kukkii aikataulusta välittämättä paljon.

   Meille kaikille tuttu kesän kukkija kehäkukkakin kukkii kuin alkukesällä, niin heleänä väriltään. Muistatko, kuinka kehäkukkaa on käytetty kauneudenhoidossa jo Antiikin aikaan, miksemme me käytä?

   Korpipaatsama, Frangula alnus

   Paljonko tarvitaan ruskaan, riittääkö yksi korpipaatsaman lehti siihen? Mielestäni riittää, se kertoo, mihin suuntaan luonto on valmistautumassa. Ei tämä kevään tunnelmissa ole tämä pensas Hevossaaren Soukankärjessä, sksy sillä on mielessä.

   Villiviini, Parthenocissus quinquefolia

   Piestanyn Rantatie on tähän aikaan mieluinen kulkutie, samalla kun matka joutuu voi nostaa katseensa ylös muurille ja ihailla loistavaa värimaailmaa. Villiviini kiipeilee vallattomana joka syksy muuria ylös ja eteen- ja taaksepäin kirjoen pitkän muurin omaksi valtakunnakseen.

   Risiini, Ricinus communis

   En tiedä käytetäänkö muiden kaupunkien puistoistuksissa risiiniä kesäkukkana, meillä Heinolassa käytetään, on käytetty jo muutama vuosi. Sen kukintohan sopii hyvin ruskan värimaailmaan, se on samaa maata villiviinin kanssa. Risiini alkaa kukkia vasta loppukesällä kuin ennakoiden ruskan tuloa syksyiseen maailmaan.

   Teimme pyöräretken pitäjän hautausmaalle pitkästä aikaa. Yllätys oli miten hyvin paikalle tuotu kuntta on kasvanut kauniisti osaksi maisemaa. Siinä kukki kanervaa ja siinä oli ollut mustikoita ja nyt oli puolukoita. (Kuntta on metsänpohjamattoa eli varvikkoa, jota on siirretty uuteen paikkaan.)

   Uuden hautausmaan kaunistuksena oli myös sirottelupaikkana kuntan peittämiä loivia kumpuja. Tämä hautausmaahan on kuin suuri kaunis puisto. Siellä oli penkkejäkin istuskeluun, muistelemiseen ja kasvien ihailuun, nyt oli alkavan ruskan kauniita sävyjä.

        

      Suuri musta paasi nousee paikalla upeasti ja kantaa kyljessään sirottelualueen vainajien nimiä. Sieltä löytyi ystävämme. Tuntui juhlalliselta nähdä hänen nimensä. Hyvä mies, sai hyviä muistoja tulvimaan mieleen. Vain yhden tutun nimen löytäminen teki paikasta vielä läheisemmän.

   Kosmoskukka, Cosmos bipinnatus ja Ratamoneidonkieli, Echium plantagineum

   Lisää kesäkukkia Heinolan lokakuussa! Reumantien hulevesialueen äärelle kaupunki kylvi siemeniä kesällä. Nyt ne ilahduttavat ja yllättävät kulkijoita. Kunhan on ensin hieraissut silmiään, voi uskoa näkemäänsä. Siinä kukkivat monet kesäkukat! Eivät varmaankaan enää kauan.

   Tähän tahdomme mekin jäädä nauttimaan lokakuun kesäkukista, sinä ja minäkin. Hyvää l0kakuuta,

Anneli