Suomalainen kotimaassa

  Kanadanhanhi, Branta canadensis Tähän aikaan iloitsemme pienistä söpöläisistä, valkoposkihanhen poikasistakin. Kieltäydymme uskomasta, että kohta ne jo sotkevat ulostuksillaan kenkiemme pohjat. Se on sen ajan murhe. Va lkoapila, Trifolium repens Kesän saimme, iloksemme, riemuksemme! Leikkaamattomalla nurmikolla  rehottaa tuoksuva valkoapilamatto. Ei kiirettä leikata, ei ihan vielä, kohta tämä jo kuitenkin viedään meiltä. Orvokkihopeatäplä, Speyeria aglaja Ritariperhonen, Papilio machaon Haapaperhonen, Limenitis populi Voi miten me olemmekaan odottaneet ihan oikeaa kesää, kukkia, lintuja ja perhosia tammikuusta lähtien. Etenkin perhosia, näitä ajatuksenkeveitä lennähtäjiä, jotka kohta jo pakenevat kuvaajan yrityksiä. Nyt saamme elää kesää todeksi, olla osa siitä, se on meidän! Kaikki se ihanuus, hikiset yöt, punkit ja hyttyset, nekin ovat meidän. Oman pihan yrttimaat, kesäkukat, jopa naapurinkin kukat  ilahduttavat. Heinolan kesään kuuluvat ehdottomasti laivat. Säännöl

Yllätysten kesäkuu vetikin hiukan takapakkia. Eihän tätä olisi arvannut toukokuun lämmössä, shortsikelissä. Olihan se toukokuun kesä oikeastaan hauska yllätys, kyllä se yhtä juhlaa olikin. Mutta on tässä viileässä kesäkuun alussa hyötynsäkin, kukkivat puut eivät varisekaan heti, ne eivät joudu kiirehtimään, vaan kukoistavat pitkään rauhassa ilonamme. Nuokkuoksaidänkuusi, Picea orientalis ”Nutans” Kuuset ovat mielenkiintoisia juuri keväällä. Ne kukkivat oikeastaan aika huomaamattomasti. Tämä nuokkuoksakuusi kukkii kuitenkin rohkeasti ja näyttävästi. Möljänpuiston kulkijat pysähtyvätkin ihmettelemään sen värikästä kevätnäkyä. S iperianpihta,  Abies sibirica Siperianpihtakin on keväällä näyttävä, sen värikkää oksanpäät herättävät huomiota. Ne pomppaavat ylpeästi ylöspäin. Samassa oksanpäässä on väriä ja muotoja. Kohta kaikki värikkyys on poissa ja puu on arkisen vihreä. Heinolassa on paljon istutettuja erilaisia pihtoja puistopuina. Siitepölyaikaan saa tämäkin pieni lampi Ve