Suomalainen kotimaassa

Elämme mielenkiintoista aikaa, lumi katoaa, ohenee, tiivistyy. Lämpötila heiluu nollan kahta puolta, räntää sataa, vettä sataa, luntakin hiukan.. Jos olisin puu, valmistautuisin kohta työntämään hiirenkorvia oksiini. Onneksi en ole puu, ja minullahan on kalenteri. No, puulla on myös kalenteri, paljon vanhempi kuin minulla, ikiaikainen sisäinen kalenteri, ehkä ne siksi selviävätkin niin hyvin. Saarni, Fraxinus excelsior Tämäkin saarni pitää tiukasti kiinni pähkylöistään, niiden aika ei ole vielä lennähtää maahan kasvuaan aloittamaan. Puu odottaa sinnikkäästi kevään tuulia, sitten se päästää jälkeläisensä avaraan maailmaan tuulen vietäväksi. Tänä talvena liukuesteet on olleet tarpeen meille tallustelijoille. Tämäkin kulkija tuolla mäen päällä on varmaan kiivennyt sinne liukuesteet kengissään. Tämä meidän kotikatummekin on aika hurjalta vaikuttava, onneksi siinä on tuota ”hiekkaa”. Ilman sitä olisi aika vaikeaa lenkkeilijälläkin, etenkin jos ei ole liukuesteitä kengissään. M

  Kultatöyhtökakadu, Cacatua galerita Kyllä se nyt kuuluu kaikille, kun Lintuhoitolan kultatöyhtökakadukin huutaa, niin että mahasta höyhenet lentää! Menikö se jo ohi, se uuden puhtoisen vuoden ensihetki! Tässä on askellettu jo pitkä pätkä tätä talvista tammikuuta. Jo vuoden ensihetkistä lähtien totesimme, ettei tämä puhtoisena säily, tämäkään uusi vuosi. Sodan tietoisuus iskee päin naamaa, kuvittele siinä sitten uutta puhtoista vuotta kun lähimmäiset kärsii ja kuolee. Realisti nostaa päätään, hyvä niin. Tästä vuodesta meillä kullakin on mahdollisuus tehdä niin hyvä vuosi kun osaamme. Muutamme niitä asioita, joihin kyntemme kykenevät ja löydämme hyvyyttä, iloa ja hymyä. Onko se sitä positiivisuutta, joka tekee olomme kevyemmäksi? Kun olomme on kevyempi, jaksamme ottaa toisetkin huomioon. Mänty, Pinus sylvestris Meillä Heinolassa suunnitellaan, niin kai muuallakin. Yleensä suunnitelmat vievät jotain asiaa eteenpäin ja samalla jotain taaksepäin. Niin meilläkin. Kansallisen Kaupun