Suomalainen kotimaassa

  Kuinka monta kertaa me sanommekaan, että kesä on kauneimmillaan. Nyt ainakin se on totta tai ainakin tuntuu siltä. Saahan sitä sanoa, jos sydän tuntee niin. Onneksi sitä ei muista, että jo viime kuussa sanoin samaa. Meillä on melkoinen etuoikeus näillä leveysasteilla, saamme odottaa, toivoa ja taas odottaa kesän tuloa. Pelastusveneen päällä lokkikin huutaa meille kesän kauneutta ja hurmaa. Kun olemme kesän saaneet luoksemme, niin heti monet kesän puuhat kutsuvat meitä. Sekin on kesän puuha, että ei tee mitään. Voi vain nauttia omasta kesäisestä olostaan, niinkuin tämä jänis, joka jaksaa napostella näitä voikukan varsia kuin lapsi tikkareitaan. Tämä pieni maisema harjun reunalla on kuin helmi keskellä Heinolaa. Pieni luonnonsuojelualue kaupungin nimikkokasvin, Ketonukin, Androsace septentrionalis , rauhoitusalue on rinteessä. Se kukkii keväällä pienen hetken ja melkein häviää tuonne heinien joukkoon. Maisema jää meille. Rautatiekin kukkii meillä. Tosin kyseessä on teollisuusrata

      Keisarin pikarililja, Fritillaria imperialis Askel on taas harpattu uuteen aikaan, kesään! Hiukan viileitä kevätpäiviä, hiukan lämpimiä kevätpäiviä, riittävästi siitepölyä, riittävästi vihreää puskemaan maasta, tuholaisia työssään ja siitä tulee kesä. Hyvä sekoitus ja hyvä sekoittaja. Kesästä kertoo yllä oleva kuvakin, ei tällaisia talvella kuki. Koulut loppuivat, suvivirsi on laulettu kirkon pihalla tämän mainion orkesterin johdattelemina. Heinolan Musiikinystävät tuki mainiosti meitä laulajia, kun toivotimme kesän tulleeksi.      Ei sammakkokaan talvella istu isännänelkein rukolan edessä, siis on kesä! Pienessä kaupungissa ei tarvitse kauas pyöräillä kun on jo metsässä, rannoilla, suolla ja maaseudulla. Oikeastaan helppoa ja mukavaa. Hiukan ponnisteltavaa on ajo mäkisen metsäisen maaston halki. Ja yhdeksän kilometrin jälkeen on edessä ihastuttava erämaajärvi, Venejärvi . Oikea kalastajien paratiisi, rannoilla on pitkospuita kalastajien kulku helpottamaan. Onko tämä j