Kesästä iloiten

 
    Keisarin pikarililja, Fritillaria imperialis

Askel on taas harpattu uuteen aikaan, kesään! Hiukan viileitä kevätpäiviä, hiukan lämpimiä kevätpäiviä, riittävästi siitepölyä, riittävästi vihreää puskemaan maasta, tuholaisia työssään ja siitä tulee kesä. Hyvä sekoitus ja hyvä sekoittaja.

Kesästä kertoo yllä oleva kuvakin, ei tällaisia talvella kuki.

Koulut loppuivat, suvivirsi on laulettu kirkon pihalla tämän mainion orkesterin johdattelemina. Heinolan Musiikinystävät tuki mainiosti meitä laulajia, kun toivotimme kesän tulleeksi.

     Ei sammakkokaan talvella istu isännänelkein rukolan edessä, siis on kesä!

Pienessä kaupungissa ei tarvitse kauas pyöräillä kun on jo metsässä, rannoilla, suolla ja maaseudulla. Oikeastaan helppoa ja mukavaa.

Hiukan ponnisteltavaa on ajo mäkisen metsäisen maaston halki. Ja yhdeksän kilometrin jälkeen on edessä ihastuttava erämaajärvi, Venejärvi.

Oikea kalastajien paratiisi, rannoilla on pitkospuita kalastajien kulku helpottamaan. Onko tämä jo liioittelua? Ei, sanoo kalastaja, minä en ole kalastaja, mitä minä sanon? Kivahan näitä myöten muidenkin on kulkea metsäisen järven kosteita rantoja, ei ole liioittelua.

Hietaorvokki, Viola rupestris ja Peltokanankaali, Barbarea vulgaris

Elämä on meille niin helppoa, toisin on Ukrainassa, jossa normaali arki on joillekin täysin mahdotonta. Myötätuntomme heitä kohtaan on vahva. Huokaukset nousee aina kun uutisissa kuulee kauheuksista siellä.

Silmä näkee luonnossakin Ukrainan värejä, niin tässäkin, ratapihan kiskolla kukat siitä viestivät.

Meillä on ihana kesä kauniina keskellämme, vielä niin hennon vihreinä puiden lehdetkin hohtavat. Tämä on puhtoisin ja valkein koivunrunko Heinolassa, olenkohan oikeassa?

Kangasperhonen, Callophrys rubi on kevään ensimmäinen kotelona talvehtinut perhosemme. Ja ainoa perhosemme, jonka siipien alapinta on vihreä. Se pitää siipensä yhteen painettuina. Harvoin näkee sen lentävän niin, että siipien ruskea yläpinta näkyy.

Naurisperhonen, Pieris rapae esiintyy meillä aika runsaana, vaikka perhonen on yleensä aika harvinainen.

Tämä vihreys hurmaa, nämä koivut ovat mainio osoitus ryhmävoimasta. Rautatieaseman läheisen harjun rinteen koivuryhmä näyttää vuodenaikojen kierron varmasti ja lahjomattomasti. Harvoin se näyttää väärin, tuskin koskaan.

Lopullinen kesän vakuutus on tuholaisten ilmestyminen luontoon. Tässä on Viherlude, Palomena prasinan armeija hyökännyt Piikkikarhiaisen, Carduus acanthoides lehtien kimppuun herkuttelemaan.

Ne imevät isäntäkasvin kasvinesteitä lehdistä ja pehmeistä alkukesän varsistakin. Värityksestä päätellen kaikki ovat vielä talvipuvuissa, kesämekko on vihreä.

Tätä kesältä tuoksuvaa polkua on mielenkiintoista jatkaa, viis sateesta! Anneli