Suomalainen kotimaassa

  Voi mitä värin riemua me tänä syksynä saimmekaan! Kuka olisi aavistanut maaliskuun lumilla tämän. Eipä silloin aavistettu montaa muutakaan asiaa, ruska oli niistä pienimpiä. Kuinka ihanaa onkaan pyöräillä pehmeällä ruskamatolla, jonka laskeva aurinko vielä kultaa! Upeaa kahinaa! Harvoin sorsiakaan näkee näin värikkäässä maisemassa. Tommolan rantametsässä joku ruokkii näitä, eivätkä ne edes huomaa, että olisi muuttoaika, harmi. Kerran kesällä näin naisen heittävän näille valtavasti leipää veteen. Ne syöksyvät nytkin heti luo, kun pysähdyimme kuvaamaan. On jotenkin etuoikeutettu ja kiitollinen olo, kun omalta pihalta aukeaa näin avaraa maisemaa. Tähän ei väsy oli mikä vuodenaika tai vuorokaudenaika tahansa. Sitä voi tuijottaa tai vain vaikka vilkaista joka päivä. Oma vanha tarjottimeni sai kuin saikin ympärilleen villiviinin kauniisti tänä kesänä. Odotin ruskaa, odotin ja sain sen. Sain sen juuri ennen kuin lehdet sateen takia nuupahtivt ja menettivät loistonsa. Niin sai Heinola

  Nyt olisi rauhankyyhkylle tilaa. Tai ei oikeastaan, nyt rauhankyyhkylle ei ole tilaa. Asiat on nyt muuttuneet. Minun enkelini on kuitenkin valmiina lähettämään rauhankyyhkyn lentoon! Sammakkonikin iloitsee syksystä. Mikä onkaan ihanampaa kuin hengailla tammenterhojen kanssa! No, Balkaninhevoskantajan siemenet ovat kyllä nekin koukuttavia. Punakärpässieni, Amanita muscaria Sienisyksy oli ainakin Heinolassa heikonlainen kuivuudesta johtuen, mutta blogiin kyllä sieniä löysin iloksenne. Olkaa hyvä! Tsaarinpoppeli, Populus petrowskiana Meillä on kaupungissa ylpeydenaihekin. Suomen suurin poppeli, Tsaarinpoppeli, Populus petrowskiana . Se kestää lasten kiipeilyn, aikuisethan eivät enää osaakaan kiipeillä kuin toisten olkapäille. Harmi. Tähtihovin lenkillä tästä risteyksestä lähtee patikkapolkuja halki kauniin mäntykankaan ja järvimaiseman. Niitä polkuja tallataan paljon, lenkkeilijät, koiranulkoiluttajat, sienestäjät ja marjastajat ainakin. Tämä polku houkuttelee yhä kauemmas me