Ruskaa, ruskaa!

 Voi mitä värin riemua me tänä syksynä saimmekaan! Kuka olisi aavistanut maaliskuun lumilla tämän. Eipä silloin aavistettu montaa muutakaan asiaa, ruska oli niistä pienimpiä.

Kuinka ihanaa onkaan pyöräillä pehmeällä ruskamatolla, jonka laskeva aurinko vielä kultaa! Upeaa kahinaa! Harvoin sorsiakaan näkee näin värikkäässä maisemassa.

Tommolan rantametsässä joku ruokkii näitä, eivätkä ne edes huomaa, että olisi muuttoaika, harmi. Kerran kesällä näin naisen heittävän näille valtavasti leipää veteen. Ne syöksyvät nytkin heti luo, kun pysähdyimme kuvaamaan.

On jotenkin etuoikeutettu ja kiitollinen olo, kun omalta pihalta aukeaa näin avaraa maisemaa. Tähän ei väsy oli mikä vuodenaika tai vuorokaudenaika tahansa. Sitä voi tuijottaa tai vain vaikka vilkaista joka päivä.

Oma vanha tarjottimeni sai kuin saikin ympärilleen villiviinin kauniisti tänä kesänä. Odotin ruskaa, odotin ja sain sen. Sain sen juuri ennen kuin lehdet sateen takia nuupahtivt ja menettivät loistonsa.

Niin sai Heinolan uimarannan liepeillä tämäkin vanha talo upean ”kuoren”, ruskakuoren. Moni muukin pysähtyi tätä kuvaamaan ennen kuin tuuli riipi villiviinin lehtiä harventaen komeutta.

Meille Heinolassa asuville sillat kuuluvat arkeemme ja juhlaamme. Tommolan uimarannan luota kuvattuna rautatiesilta saa aivan uuden ulottuvuuden, kaikki välillä oleva näyttää olevan aivan sillan alla! Hauskaa.

Tommolan uimarannan metsänreuna kylpee mahtavassa ilta-auringon valossa. Miten aurinko näin syksyllä voikin luoda tätä hurjaa lämmintä valoa, vaikka sormet ihan palelee. Ukrainan värithän tulee tässä mieleen.

Hevossaaressa järviruoko on saanut myös ruskan väriä ja Kausanpuoleinen metsäkin näyttää nyt värillään minkä verran siellä on koivuja ja haapoja. Kesällä kaikki näkyy vain vihreän eri sävyissä.

Maitohorsma, Chamaenerion angustifolium

Hevossaaren telakan laituriltakin aukeaa ruskan sävyttämä järvimaisema. Maitohorsman kodan siemenkiemurat somistavat vielä näkymää entisestään, miten nämä horsman kiemurat tuntuvat aina niin lumoavilta. Kyllä luonto osaa.

Nyt nämä veitikat ovat saaneet vetelehtimisestä tarpeekseen ja lähtevät määrätietoiselle matkalleen. Ehkä ne suunnittelevat etelänmatkaa?

Samalla ne toivottavat: Hyvää ruskasyksyä meille kaikille, tämä aika on oikein aistien juhlaa. Pitäkäämme silmät avoinna ja Ukraina mielessämme. 

 Anneli