JUHANNUKSEN AIKAAN

 

   Illakko, Hesperis matronalis

   Juhannuksen juhlaa on luonto pullollaan, vettä on saatu riittävästi ja lämpöä jokaisen taimen kasvuun kotipihoilla ja luonnossa. Helteitä kasvit ei kaipaakaan, vain me ihmiset kaipaamme. Usein vielä niin, että voimme sitten valittaa, kun tuulettimet on kaupasta loppu.

Varsinaista Illakon juhlaa on Tommolan rannassa yllätykseen saakka. Itse hämmästyin tätä näkyä, ehkä sinäkin jos tämän siellä kohtaat. Illakon tapoihin kuuluu joskus itse valita kasvupaikkansa, ei tämä mikään hullumpi paikka olekaan. Se on täällä viljelykarkulaisena, sillä lähellä on Tommolan viljelypalstat, tottakai jonkun palstalla on Illakoitakin ollut, se on varmaa.

   Kalalokki, Larus canus

   Kerroin edellisessä blogissani, kuinka kalalokki hautoo Jyrängössä suuren kiven päällä. Eipä turhaan hautonutkaan, kaksi palleroista sieltä putkahti. Nyt ne viettävät vielä aikaansa turvallisessa kodissaan. Vanhemmat pitävät huolta ja tuovat herkkuruokaa pienokaisilleen. Veteen ne siirtyvät aikaisemmin kuin ilmaan. Lentokykyä täytyy vielä odotella kuukauden verran.

   Hohtosinisiipi, Polyommatus icarus

   Kesäkuu on myös perhosten aikaa. Perhosten pyydystys kameraan onkin aivan toinen juttu. Nehän harvoin odottavat kuvaajaa, toisin kuin kasvit. Joten kun saa perhosen kuvattua, se on aina pienen juhlan tuntua. Joskus perhoselta puuttuu pala siivestä, mutta tältä hohtosinisiiveltä puuttuukin palat molempien takasiipien kärjistä. Olisi hauska tietää, mikä tai kuka vei ne. Onneksi toisella on ehjät siivet.

   Kalliosinisiipi, Scolitantides orion

   Kalliosinisiipi on erittäin uhanalainen ja rauhoitettu perhonen. Se odotteli minua Paimenkallion juurella auringonpaisteessa keltamaksaruohon äärellä. Joskus perhosten kuvauksessa saattaa sattua ihmeellisiäkin juttuja. Kuvasin tämän harvinaisen perhosen 9.6. tänä kesänä. Edellisen kerran olen tavannut tämän perhosen juuri samalla paikalla 8.6.-21. Uskomatonta, jos olisi joku toinen, joka tämän kertoisi, ehkä en uskoisi.

   Harmaasorsa, Mareca strepera

   Toinenkin harvinaisuus osui kohdalle. Möljänpuiston rantamilla uiskenteli tämä oudonnäköinen sorsa, mikä tämä on, pohdin. Sen nokassa on oranssinkeltaiset reunukset! Kotona t-koneen ääressä selvisi, harmaasorsa. Se on tulokaslaji ja varmimmin sen tapaa Etelä-Suomen rannikoilla, harvinaisempi se on järvillä. Sen poikaset saavuttavat lentokyvyn parin kuukauden ikäisinä. Ne seuraavat emoaan, vaikka löytävät ravintonsa itse, samoin kuin tutun sinisorsan poikasetkin.

   Koiranputki, Anthriscus sylvestris

   Hevossaaren tienvarrella oli tuoksuvaa maailmaa, koiraputken pitsimäistä ihanuutta pitkin matkaa. Oli ihanaa taittaa matkaa tässä huumaavassa tuoksumaailmassa! Kunnes tuli tuho. Traktorimies leikkasi tämän kauneuden, samalla tuhoutui hyönteisten maailmaakin. Koiranputki on mehiläistarhojen lähellä mainio hunajanlähde. Yhdessä kasvissa voi olla jopa 5000 pientä kukkaa. Onneksi tästä näystä ja tuoksusta oli saanut nauttia jo. Jäi vain maallikkona pohtimaan, oliko leikkaus juuri kukintavaiheessa paras vaihtoehto, tiedä näitä.

   Harakankeltanot, Pilosella

   Keltanot ovat tänä kesänä tehneet aluevalloituksen, niitä on nyt tosi paljon ja aivan uusissa paikoissa! Kaunista keltaista väriä löytyy nyt melkein mistä vaan. On hauskaa seurata, jäävätkö ne uusille paikoilleen vai vuoden kuluttua niitä ei löydykään tällaista määrää. Täytyy pitää silmät auki.

Keltanot ovat valloittamassa parhaillaan Storaenson tehtaankin keltaisella värillään, kiipeävät yhä ylemmäs. Onneksi ne ei yllä savupiippuun saakka.

    Kuka meistä ei olisi talvella haikaillut kesäisen vihreyden ja villikukkien perään. Tällainen määrä kasveja löytyi erään rantakallion luota. Siinä on ruoholaukka, nurmitädyke, nokkonen, karhunköynnös, vuohenputki ja erinäisiä heiniä. Tätä kuvaa katsoessa ei ole epäselvää, tietää varmasti, että on kesä.

   Komealupiini, Lupinus polyphyllus  

   Lainsuojaton, henkipatto, sehän on meidän lupiinimme. Siellä Hevossaaren radan takana näkyvät Apajalahden asuntolaivatkin. Alkukesän tienvarsien somistaja, sinisen ja punaisen kaikissa sävyissä, valkoisia, mutta harvoin keltaisia. Siinä löytyy värikirjoa jokaisen mieleen. Nyt yritetään kasvia pitää aisoissa erinäisillä keinoilla. Aika näyttää onnistuuko se. Villinlännen elokuvissakin joku oli aina lainsuojattoman puolella.

   Jokapaikansara,

   Jostain ihmisestä sanotaan, että hän on jokapaikanhöylä. Hän osaa monia taitoja. Luonnossa jokapaikansara on varmaan saanut nimensä siitä, että sitä kasvaa niin monissa paikoissa vesistöjen rannoilla. Heinolassa ainakin se on hyvin yleinen rantojen kasvi. Nyt sekin kukkii, niin moni muukin kasvi. Tämän Rautsalon rantojen kukkivan saran lumoihin jäämme me kaikki, sinä ja minäkin. Astumme juhannuksen tunnelmiin, tosin hiukan epävarmassa ennusteessa, viis siitä.

A