Pääsiäisen valoa ja toivon murusia
Lumikello, Galanthus nivalis On kuin kevätkin olisi haluton etenemään. Suruharson alla elämme Ukrainaa mielessämme kantaen. Ilmassa on kuitenkin kevään lähestymisen hentoa tuoksua. Ei vielä uskalla ihan äänekkäästi iloita, mutta voi unelmoida jo. Entäs jos kevät rävähtää äkkiä ja lämpö yllättää meidät yhdessä yössä, tai se tulee niin hiljaa, että emme heti edes sitä huomaa? Olemmeko me valmiina, uskon, että olemme. Antaa tulla vaan! Useimmiten erottuu joku, joka ei kuulu joukkoon, niinkuin tämäkin valkoinen sorsa. Ihmisten maailmassa ei sellaisella ole aina hyvä olla, ei eläinten maailmassakaan. Vähän katsotaan kieroon, vieroksutaan, sivuutetaan porukasta. Me ihmiset osaamme viedä sen pidemmällekin. Olemmehan niin ”viisaita”. Kevään merkkejä näkyy vesillä jo aika paljon. Mitä muutakaan tämä näky on kuin kevättä. Entäs sitten veden äärellä täydessä kukassa olevat pajunkissat, kevättä, kevättähän nämäkin ovat! Saati sitten tämä näky, se vaihtaa muotoaan, häviää, ilmestyy taas uu