Suomalainen kotimaassa

  I sokoskelot, Mergus merganser Niin siinä vaan vanhanaikasiesti Heinolassakin kävi, kevät tulla tupsahti. Samoin se varmaan joka vuosi tapahtuu, mutta meill e tämä on hämmästyttävää. Tuntuu uskomattomalta seurata Suomen kevään hidasta heräämistä, kun Kyproksella kevät alkaa joulusta ja pääsee täyteen vihreyteen reilussa kuukaudessa. Ja Unkariin on vuosia menty huhtikuun alussa täyteen kevääseen. Nyt opetellaan Suomen hienoista kevään ilmestymistä rauhassa askel askeleelta. Ensimmäisenä ilmestyivät leskenlehdet, sinivuokot, sitruunaperhoset, nokkosperhoset . . . tämä oli Heinolassa se järjestys. Tämä vaikka järvet olivat vielä jäässä, vain virtapaikoissa oli sulaa. Rautsalossa suuren tehtaan lauhdevesilahdella I sokoskelot jo pääsivät sulan veden äärelle. Liekö sama pariskunta kuin viime kesänä, näyttävät niin tutuilta. Voiko ne erottaa, ei kai. L um me , Nymphaea alba Mutta nyt on yllätys. Sama ssa n lä mpimä ssä lahdessa lumpeen lehdetkin on jo nousseet pin taan ja nup

  Näinkin voi käydä, että löytää sumuisen aamun ilon. Sumuisena maaliskuun viimeisenä talviaamuna lähdin kameran kanssa katsomaan huurteisia puita. Mitä löysinkään, sumujen sillan, nukkuvat suuret linnut ja löysinhän minä huurteiset puutkin. Huhtikuu ei koittanutkaan vähemmän lumisena niinkuin maaliskuussa oletin, uutta lunta saimme yhä vanhan päälle, talvi jatkuu. Näin jo kaukaa sumuisen järven rannassa myttyjä. Kahlasin vastasataneessa lumessa hiljaa lähemmäksi. Nehän olivat eläviä myttyjä vedessä yöllä jäätyneen uuden jään reunassa. Kolme joutsenta ja kaksi kanadanhanhea siinä untenmailla. Ei voinut muuta kuin hiljaa ihailla ja tuijottaa. Kolmas hanhi oli jo aamuvirkkuna kauempana etsimässä aamiaista itselleen. Liekö nälkä herättänyt vai onko se samanlainen aamuvirkku kuin meistäkin joku on. Linnut heräilivät, ryhtyivät aamupuuhiin, sukimaan. Kohta jo taas meni pää siiven alle ja uni jatkui toisilla. Eikä unta häirinnyt, vaikka toinen vieressä suki itseään ja tuuletti siip