Kevät tuli Heinolaan!

 

Isokoskelot, Mergus merganser

Niin siinä vaan vanhanaikasiesti Heinolassakin kävi, kevät tulla tupsahti. Samoin se varmaan joka vuosi tapahtuu, mutta meill e tämä on hämmästyttävää.

Tuntuu uskomattomalta seurata Suomen kevään hidasta heräämistä, kun Kyproksella kevät alkaa joulusta ja pääsee täyteen vihreyteen reilussa kuukaudessa. Ja Unkariin on vuosia menty huhtikuun alussa täyteen kevääseen. Nyt opetellaan Suomen hienoista kevään ilmestymistä rauhassa askel askeleelta.

Ensimmäisenä ilmestyivät leskenlehdet, sinivuokot, sitruunaperhoset, nokkosperhoset . . . tämä oli Heinolassa se järjestys. Tämä vaikka järvet olivat vielä jäässä, vain virtapaikoissa oli sulaa.

Rautsalossa suuren tehtaan lauhdevesilahdella Isokoskelot jo pääsivät sulan veden äärelle. Liekö sama pariskunta kuin viime kesänä, näyttävät niin tutuilta. Voiko ne erottaa, ei kai.


Lumme, Nymphaea alba

Mutta nyt on yllätys. Samassan mpimässä lahdessa lumpeen lehdetkin on jo nousseet pintaan ja nuppuja näky jo kovassa nousuinnossa. Ensi viikolla näemme varmaan ensimmäisen lumpeen kukan, ulpukat siinä vieressä kukkivat jo.


Kalalokki, Larus canus

Kalalokeilla oli kyllä tuloriehumista, meteliä ja mekastusta riitti. Valehyökkäyksiäkin toistensa kimppuun, siitä tässäkin on kysymys.


Naurulokki, Chroicocephalus ridibundus

Tommolan rannallakin oli korviasärkevä kiljunta eräänä päivänä. Siellä oli naurulokkien esiintymisriemua. Kyllä on aihettakin riemuun, kun Heinolaan pääsi.


Keltaritariyökkönen, Catocala fulminea

Ja sitten joku oli hukannut allakkansa. Tämä Keltaritariyökkönen lämmitteli aika viileänä päivänä Vasikkasaaren sillanpielessä asfaltilla. Sen esiintymisaika on syksyllä, silloinhan yökkösiä näkee. Mitenkähän se selviää syksyyn ressukka, kuka tietää?


Kettu, Vulpes vulpes

No, eipä tällä ketullakaan ollut enää tähän kevääseen asiaa. Löytyi Tommolan rannalta jäiden juuri häivyttyä rannasta. Olisiko käynyt niinkuin monille käy, jää pettää, vaikka ei pitäisi.


Sitruunaperhonen, Gonepteryx rhamni

Mutta joillakin kevät on suuren rakkauden aikaa. Perheenlisäystä näillekin sitruunaperhosille on tulossa. Se on varma juttu se. Jotkut Muonamiehenpuiston eläinlajit eivät katoa.


Into ja riemu keväästä saa aikaan virhearviointejakin. Tämä sitruunaperhoskaunotar ihastui mieheni punaiseen pusakkaan! Tunnusteli imukärsällään hunajaakin. Oli kuitenkin pakko lähettää kaunotar etsimään aarteita muualta, vaikka ihanaahan kaunotarta on mukanaan kantaa.


Kevätkirjotähti, Scilla forbesii

Kevätkirjotähti on varhaiskevään harvoja perhosten ravintokasveja, Tässäkin pihassa nokkosperhosia lenteli useampia. Lähistöllä ei vielä kasvanut muita perhoskasveja lainkaan.


Nokkosperhonen, Aglais urticae

Kevät on yhtä perhosten maailmaa. Tämä Nokkosperhonen lennähti kahden kärpäsen seuraksi koivun rungolle. Runkoa peittää jäkälä, Sormipaisukarve, Hypogymnia physodes, joten siinä on ehkä hieman lämpimämpääkin.


Paju, Salix starkeana


Nämä jo kukintansa lopettaneet pajunkissat ovat asettuneet kuin nuottiviivastolle ja soittavat kevään keveitä säveliä. Näiden sävelten sulosointuun jäämme kaikki, luonto on vieläkin meidän. Astukaamme siihen väri- ja äänimaailmaan, pienin askelin tai loikkien. 

 Anneli






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sumujen silta

Kuusetkin kukkivat!

Syyskuun iloja ja harmeja Heinolassa