Elokuun mukavia yllätyksiä

 

   Auringonkukka, Helianthus annuus

   Voisiko elokuun yllätykseksi sanoa, että helle loppui niin äkkiä kuin Jaakko olisi juuri heittänyt kylmän kiven ilmaan! Heinäkuun kunnon helteet saivat luonnon kiirehtimään, kasvit kukkimaan nopeasti, heinän kasvamaan korkeuksiin niin että polutkin meinasivat aivan umpeutua.

Aika hyvin ihminen kuitenkin sopeutuu sään äkkinäisiinkin muutoksiin, löytyy pitkää hihaa ja lahjetta, elämä saa taas uusia muotoja.  Auringonkukat kukkivat ja luovat valoa ympärilleen ja ihmisten sydämiin, on sitten lämmin tai viileä päivä.

   Kalamarkkinat

   Heinolan perinteisiin kuuluu kalamarkkinat elokuussa. Nekin ovat muuttuneet aikojen saatossa paljon. Nyt on kauppiaita joka lähtöön, on kyllä asiakkaitakin. Kalatuotteita kyllä löytää, kunhan on ensin vilkaissut uudet kesämekot tai upean kesähatun, joka päässä voi pysähtyä syömään vaikka perinteistä lohisoppaa tai voissa paistettuja muikkuja tai vaikka metrilakua. Täyden vatsan kanssa voi istahtaa kauniin kukkalaatikon tunnelmaan yhdessä toisten kanssa, seurassa on tunnelmaa.

   Kivalterin talo

   Mainio Rollaattoriralli päättyi päiväkahveihin aurinkoisella Kivalterintalon pihamaalla. Väkeä oli, ystäviä löytyi juttukaveriksi, väkeä tulvi aina vaan lisää, taisi ollakin onnistutut juttu.

   Unelmien Heinola

   Suuri tapahtuma ”Unelmien Heinola” tavoitteli jokaiselle jotain, ja pääsikin varmaan tavoitteisiin, musiikkia ja yhteinen ateria avoimen taivaan alla, katuruokaa nälkäisille ja niille, joiden vatsa oli jo täynnä. Aina voi jotain uuttakin maistaa, tai ainakin ystävää siihen kannustaa.

   Luomakunnan messu

   Seurakunnan kesäpaikka Sulkavankosken rannalla oli mainio paikka Luomakunnan messulle. Paikka ei olisi voinut olla hienompi tähän aiheeseen. Siinä oli ihan pakko fiilistellä luontoa, iloita ja kiittää siitä. Meillä on upea luonto. Tätä me yritämme jokainen omalla tavallamme varjella seuraaville sukupolville. Toivotaan, että me jopa onnistummekin siinä, yritetään yhdessä, sinä ja minä!

Kuvassa kanttori Brayan Jääskeläinen, pastorit Heini Kontiainen ja Matilda Hangasmaa

   Ohdakeperhonen, Vanessa cardui

   Ohdakeperhonen, lennettyään Suomeen Pohjois-Afrikasta vieraili pihani lobelian kukalla yhä uudelleen ja uudelleen, se sai varmaankin, mitä oli lähtenyt hakemaan, hyvä näin. Sinnikästä yrittämistä pieneltä hennolta perhoselta on aivan pakko kunnioittaa.

   

   Vesitatar, Persicaria amphibia

   Sepänniemen puolella kasvaa veden pinta täynnä vesikasveja, vesitatar nostaa kukintojaan veden pinnan yläpuolelle. Lokitkin käyvät uiskentelemassa siinä ja niinpä lokki katsoi, että vesitatar tarvitsee purjeen kukintoonsa ja asetti sille sen purjeen. Hyvä lokki!

  Kallionauhus, Ligularia dentata, Amiraali, Vanessa atalanta

   Amiraaleja oli elokuun aurinkoisina päivinä runsaasti, niitä vieraili Hevossaaren kanervan kukinnoissa, koivun rungoilla, kaiteilla ja niin kuin tässä Kirkkolammen takana kukkivan Kallionauhuksen kukinnoissa. Riensin sinne uteliaana, löysin sieltä oman amiraalini, samoin kuin viime vuonna, uskollisia ystäviä ei koskaan ole liikaa. Käypä sinäkin katsomassa aurinkoisena päivänä.

   Sitruunaperhonen, Lathyrus sylvestris

   Kun metsänätkelmän kukinta on ohi, sitruunaperhonen löytää vielä sitkeän haun jälkeen yhden metsänätkelmän kukan maassa sammaleen päällä ja ottaa sen omakseen. Vieressä ovat jo siemenet, kuin herneenpalot, valmistumassa ja kohta ne jo putoavat uusi kasvu mielessään.

Tähän mekin jäämme sitruunaperhosen vierelle seuraamaan kesän muuttumista pikkuhiljaa kohti syksyä, sinä ja minäkin. 

 Anneli