Suomalainen kotimaassa

     Juhlavuosi, 250 vuotta, huipentui Unelmien Heinola -viikonloppuun 14.-16. 8. Kyllä siihen mahtuikin jokaiselle jotain ja vielä useampaan kertaan. Ohjelma oli niin runsas, ettei ole ihme, että tuntui koko kaupunki olevan liikkeellä ja paljon enemmänkin. Muualtakin saapui vieraita juhlimaan Unelmien Heinolaa. Tässä muutama piipahdus tapahtumien runsauteen.    Perjantai alkoi Rollaattorirallilla, ikäihmisten kulttuuripolulla. Yhteinen ruokailu oli Maaherranpuistossa. Moni saapui tapaamaan tuttuja yhteiseen ruokapöytään, juttua riitti. Oli lämmittävää nähdä näitä tapaamisia, itsekin sain kohdata lapsuuteeni liittyvän Kyllikin.        Kahvituokiota vietettiin Kivalterin talon pihalla. Jono jatkui portin ulkopuolelle saakka, mutta vilkas puheensorina kertoi, että oli hauskaa jonottaa. Piha täyttyi iloisista kohtaamisista, osa piipahti Kivalterin talon sisällekin. Olihan tänään vapaa pääsy sinnekin, niin oli muihinkin museoihin.   ...

     Vielä me jaksamme juhlia, vai jaksammekohan. Hyvä arki on aina parempaa, parasta. Heinäkuun kosteat päivätkö meidät juhlimiseen turrutti? Ei koko ajan juhlimista kukaan kestäisikään. Hyvä pitää välillä juhlataukoa, kyllä me taas kohta juhlimme, näköpiirissä jo juhlia siintää, 250 vuotta omaa kaupunkiamme. Sitä ennen juhlimme kesäistä arkeamme, sitä me juhlimme yhdessä.    Onhan tämäkin eräänlaista juhlaa, mennä kirkonkylän K-kauppaan kukkaveneellä. Vain Heinolassa tämä on mahdollista, tule ja kokeile, yllätyt.    Se on kuitenkin varmaa, että kukkaveneellä ei joudu onnettomuuksiin, ei tarvita Meripelastajaa eikä Järvipelastajaa. Näin hienolla veneellä meillä pelastajat liikkuvat ja saattavat veneilijöitä turvaan, ojentavat auttavan kätensä tai neuvovat ongelmissa. Me toivomme turvallista veneilyä kaikille vauvasta vaariin ja etenkin mummoon.    Meriharakka, Haematopus ostralegus     Mikähän tässä Sepänniemen rannan lai...