UNELMIEN HEINOLA

 

   Juhlavuosi, 250 vuotta, huipentui Unelmien Heinola-viikonloppuun 14.-16. 8. Kyllä siihen mahtuikin jokaiselle jotain ja vielä useampaan kertaan. Ohjelma oli niin runsas, ettei ole ihme, että tuntui koko kaupunki olevan liikkeellä ja paljon enemmänkin. Muualtakin saapui vieraita juhlimaan Unelmien Heinolaa. Tässä muutama piipahdus tapahtumien runsauteen.

   Perjantai alkoi Rollaattorirallilla, ikäihmisten kulttuuripolulla. Yhteinen ruokailu oli Maaherranpuistossa. Moni saapui tapaamaan tuttuja yhteiseen ruokapöytään, juttua riitti. Oli lämmittävää nähdä näitä tapaamisia, itsekin sain kohdata lapsuuteeni liittyvän Kyllikin.        Kahvituokiota vietettiin Kivalterin talon pihalla. Jono jatkui portin ulkopuolelle saakka, mutta vilkas puheensorina kertoi, että oli hauskaa jonottaa. Piha täyttyi iloisista kohtaamisista, osa piipahti Kivalterin talon sisällekin. Olihan tänään vapaa pääsy sinnekin, niin oli muihinkin museoihin.

   Lauantaina Maarerranpuisto täyttyi oopperan ystävistä ja uteliaista seuraajista.  Astor Piazzollan mestariteos María de Buenos Aires – intohimoinen tango-ooppera, jossa argentiinalainen tango, runous ja musiikkiteatteri kohtaavat. Solisteina esiintyivät sopraano Angelika Klas ja tenori Petri Bäckström. Olipa aivan uutta kuunneltavaa ja katsottavaa. 

   Taidemuseokin näki paljon uusia kävijöitä, värien juhlaa olikin nähtävillä. Mari Rantasen ”Maallisia iloja”, -maalaukset räväyttivät yllättävää värimaailmaa katsojalle. Niin moni on tänä päivänä hiukan vieraantunut raikkaista väreistä, joten olikin ihastuneita huudahduksia, värejä! Siellä oli tosiaan värien juhlaa ja väriä uhkuvia töitä.

   Kaupunginmuseokin sai uusia kävijöitä, oli hopean ja kristallin kimallusta. Ru Runeberg´n hopeataidetta ja Flora Danica kattauksia. Hiukan siellä oli hämmästeltävää Rollaattorirallin kävijöille. Hauskaa on kohdata toisenlaista, hienostunuttakin maailmaa aina välillä. Elämän rikkauttahan tämäkin on.

   Juhlallisuudet huipentuivat lauantai-iltaan. Illallinen taivaan alla kokosi pitkien pöytien ääreen satoja, satoja ruokailijoita. Ei kai kukaan tiedä kuinka monta sataa vai tuhatta? Paljon joka tapauksessa. Osa ihmisistä istui nurmikolla, sää suosi niin ihanasti kaikkea. Mikä oli istuskella huovalla, nautiskella kesäillasta. Pääasia oli viihtyä yhdessä.

   Samaan aikaan ruokailijoiden kanssa lavalle nousi satavuotias Dallape! Dallapen musiikki toi yhä lisää väkeä, syöjien edessä, takana ja välissä alkoi tanssin sävelet saada väen liikkeelle, pian tanssi valloitti monen parin näyttämään taitojaan. Tilaa löytyi avarasta puistosta paritanssiin ja yksintanssiinkin. Hauskaa oli seurata sitä iloa, musiikki kuului ja saatteli vielä kotimatkallakin, harvoin sitä Dallapen tahdissa moni saa kotiin polkeakaan.

   Heinolan kaupunki on sievistänyt kasvojaan monella tapaa juhlavuoden kunniaksi. Reumantien hulevesialue sai kauniin pienen kukkaniityn uutta aluetta somistamaan. Uusi kukkaniitty ja uusia outoja kukkiakin!

   Peikonkakkara, Mauranthemum paludosum ,

   Hopeasinisiipi, Polyommatus amandus

   Yksi uusista kasveista on tämä pieni valkoinen kaunotar, peikonkakkara, se sai vieraakseen pienen suloisen perhosen, hopeasinisiiven. Soma pari, viihtyivät selvästi yhdessä, yhä uudelleen.

Eiköhän mekin jäädä tänne elokuun iltaan perhosten seuraan, sinä ja minäkin.

Anneli