JUHLINNASSA ELOKUUN TAUKOJA

 

   Vielä me jaksamme juhlia, vai jaksammekohan. Hyvä arki on aina parempaa, parasta. Heinäkuun kosteat päivätkö meidät juhlimiseen turrutti? Ei koko ajan juhlimista kukaan kestäisikään. Hyvä pitää välillä juhlataukoa, kyllä me taas kohta juhlimme, näköpiirissä jo juhlia siintää, 250 vuotta omaa kaupunkiamme. Sitä ennen juhlimme kesäistä arkeamme, sitä me juhlimme yhdessä.

   Onhan tämäkin eräänlaista juhlaa, mennä kirkonkylän K-kauppaan kukkaveneellä. Vain Heinolassa tämä on mahdollista, tule ja kokeile, yllätyt.

   Se on kuitenkin varmaa, että kukkaveneellä ei joudu onnettomuuksiin, ei tarvita Meripelastajaa eikä Järvipelastajaa. Näin hienolla veneellä meillä pelastajat liikkuvat ja saattavat veneilijöitä turvaan, ojentavat auttavan kätensä tai neuvovat ongelmissa. Me toivomme turvallista veneilyä kaikille vauvasta vaariin ja etenkin mummoon.

   Meriharakka, Haematopus ostralegus

   Mikähän tässä Sepänniemen rannan laiturireunuksella viehättää meriharakoita. Ne juuri nyt suunnittelevat muuttomatkalle lähtöä. Vuosi sitten tässä oli lapsiperhe, lapset jo suuria. Joka vuosi muuttoaikaan satumme näkemään niitä tässä, ei muulloin. Tämä porkkananpunaisten nokkien aikuisporukka saapui Heinolaan, ei pesimään, ei vielä. Meriharakka ei hosu pesimispuuhissa, onhan sillä aikaa, se voi elää 40 -vuotiaaksi. On monta asiaa varmistettava viimeisen päälle. Vasta lähes 7-10 vuoden ikäisenä se on saanut tärkeät asiat kuntoon ja pesimistouhun voi käynnistää. Silloin nämäkin vasta pesivät, toivottavasti Heinolassa.

   Pulu eli kesykyyhky, Columba livia domestica

   Minnekähän pulut ovat Heinolasta lentäneet. Meillä on tapahtunut naakkojen lisääntyminen. Niitä on moninkertainen määrä puluihin verrattuna. Taitaa olla muuallakin vastaavaa tapahtumassa. En tiedä kummatko olisivat parempia, molemmat ne kuuluvat meidän ihmisten kanssaeläjiin.

   Vesipuhveli, Bubalus bubalis

   Töissä nämä Heinolassa ovat, samoin kuin lampaat Koskensaaressa. Nämä sonnit ovat töissä kirkonkylässä Isiäisellä. Uunolla, Urpolla ja Viljamilla on rantamaisemassa tärkeä tehtävä: ne syövät ja tallaavat pahoin rehevöityneen järven kasvistoa, jotta Isiäisen rantamaisema houkuttelisi enemmän lintuja. Lintujahan me Isiäisen lintutornillekin menemme katselemaan.

   Kirjoverkkoperhonen, Euphydryas maturna, ja Hurmekukkajäärä, Anoplodera sanguinolenta

   Sateiset säät saavat perhoset pysymään näkymättömissä. Hyvällä onnella niitä kuitenkin löytyy yllättäen auringon pilkahtaessa kaikkien iloksi. Tämän kirjoverkkoperhosen Saittalahdentiellä ei tarvitse tuntea oloaan yksinäiseksi, sitä piirittävät hurmekukkajäärät touhuavat siinä ympärillä kuin olisivat piirileikissä.

   Sunnuntaina 2.8. oli Sulkavankoskella ulkoilmamessu Luomakunnan sunnuntai. Paikka soveltuu aivan ihanasti siihen. Iina Laakso ja Matti Mertanen antoivat musiikillisen panoksensa messun musiikkipuoleen. Tosin avara tila otti osan musiikista luomakunnan iloksi.

   Pastori Maarit Kihlström sai katsella kirkkokansaa nyt erikoiseen suuntaan, ylöspäin. Kirkossahan pastori saarnastuolistaan katselee kirkkokansaa kaikkien yläpuolelta. Me saimme katsoa pastoriamme kaunis suomalainen maisema taustanaan. Harvoin voi avaran taivaan alla pastorikaan saarnata. Tätä on hauska kaikkien talvipakkasilla muistella. Kerätään kesämuistoja, tämä on yksi niistä.

   Aivan ihanaa, kun joku jakaa oman osaamisensa tuloksia kaikkien kulkijoiden iloksi. Möljänpuiston rantakoivuihin on ilmestynyt vasta pulloposkinen viiksekäs kissa. Siinä se tarkkailee kulkijoita hiukan hämmästyneen näköisenä. Eikö me jutellakaan sille, sitäkö se meiltä odottaa. Täytyypä ryhtyä moikkaamaan.

   Toinen ilontuoja on tämä kirkkaanpunainen leppäkerttu. Tämä leppäkerttu taitaa ollakin uusin tulokas. Hyvin se on sopeutunut ohi kulkevien ihmisten ihailuun. Kaikki eivät näitä koivujen runkoihin kiinnitettyjä ilontuojia huomaakaan, niin ajatuksissaan moni kulkija taivaltaa. Siinä ne jaksavat molemmat odottaa piristyksenkaipaavia.

   Perhepuisto, entinen linja-autoaseman aukio on oikea lasten puuhamaa, voi jos sinäkin ystäväni olisit vielä lapsi, minäkin. Voisimme tehdä siellä vaikka mitä hauskaa. Siellä on keppihevosrata, pienten leikkiautojen ja -pyörien ajorata, on ihan leikkipensa-asemakin ja sitten tämä pomppurata. Tekisi mieleni tähänkin, tekisikö sinunkin?

   Hienoa, tähän me jäämmekin, sinä ja minäkin.

   Anneli