Kellahtanut talvi


Elämme mielenkiintoista aikaa, lumi katoaa, ohenee, tiivistyy. Lämpötila heiluu nollan kahta puolta, räntää sataa, vettä sataa, luntakin hiukan.. Jos olisin puu, valmistautuisin kohta työntämään hiirenkorvia oksiini. Onneksi en ole puu, ja minullahan on kalenteri. No, puulla on myös kalenteri, paljon vanhempi kuin minulla, ikiaikainen sisäinen kalenteri, ehkä ne siksi selviävätkin niin hyvin.


Saarni, Fraxinus excelsior

Tämäkin saarni pitää tiukasti kiinni pähkylöistään, niiden aika ei ole vielä lennähtää maahan kasvuaan aloittamaan. Puu odottaa sinnikkäästi kevään tuulia, sitten se päästää jälkeläisensä avaraan maailmaan tuulen vietäväksi.


Tänä talvena liukuesteet on olleet tarpeen meille tallustelijoille. Tämäkin kulkija tuolla mäen päällä on varmaan kiivennyt sinne liukuesteet kengissään.


Tämä meidän kotikatummekin on aika hurjalta vaikuttava, onneksi siinä on tuota ”hiekkaa”. Ilman sitä olisi aika vaikeaa lenkkeilijälläkin, etenkin jos ei ole liukuesteitä kengissään.


Meillä Heinolassa on ihan oma luolamme. Tosin se ei ole meidän käytettävissämme, olemme luovuttaneet sen sitä paremmin tarvitseville, lepakoille. Eivät aavistakaan kuinka moni poika ja tyttökin mielellään seikkailisi luolan uumenissa. Kuulun siihen ikäpolveen, että olen saanut seikkailla luolan korkeissa holveissa lapsena. Kiellettyä kai se silloinkin oli, mutta sitä jännempää.


Nyt sään lauhtuessa pitkät jääpuikot kirjovat luolan etuseinän kallioseinää ylhäältä alas saakka.


Kun vesi tippuu jääpuikoista, alle muodostuu jännittävän näköisiä jääkeiloja. Tulee mieleen kuinka tippukiviluolien käytäville muodostuu stalagmiitteja katosta roikkuvien stalaktiittien alle. Nämäkin elävät tippuvan veden muovaamina.


Lintuhoitolan tunnus, kaksi puista joutsenta, ottavat vastaa vierailijoita ihastuttaen lapsikävijöitä yhtä suloisesti säästä välittämättä. Kuinka monta lasta onkaan lähtenyt mukanaan kuva näiden kauniiden lintujen seurassa.


Toista on tämän joutsenen kanssa, siipisulat on katkaistu sen parantumisen jouduttamiseksi ja liikkumisen helpottamiseksi. Mihin lie raukka törmännyt, vaaroja on paljon, aina ei onnistu väistämään. Kuinkahan kauan kestää uusien siipisulkien kasvaminen? Kuka tietää.


Eikös se loppukevennyskin joskus ole tarpeen. Päätön papukaija Lintuhoitolassa.  

Tarkka katsoja huomaa kuitenkin pään olevan kainaloa kutittamassa.

Hyvää talven jatkoa, pakkasta, suojaa, lunta tai loskaa, ei väliä, talvi on kuitenkin. Iloitkaamme siitä, ei se hassumpaa kuitenkaan ole, kun meillä on rauha maassa!

Anneli


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sumujen silta

Kuusetkin kukkivat!

Syyskuun iloja ja harmeja Heinolassa