Marraskuun viimeisillä lumilla

 Emme me vielä joulua hössötetä, sitä hommaa ennätämme myöhemminkin. Eletään marraskuun lumet rauhassa ensin loppuun. Sää on suosinut meitä, ei ihan hirveitä paukkupakkasia eikä vesikeliä, siis voimme olla tyytyväisiä, niin me olemmekin.

Talvinen järvimaisema on aavistus siitä kesästä, jonka me saimme elää ja nautiskella. Aurinko on matalalla, mutta hetken aikaa tästä näystä voi nauttia. Kunnes aurinko häviää tuonne metsän taakse ja sama himmeän valon, en sano valoton, maailma on luonamme. Mutta – me saimme nähdä valon!

Lumieläin lehtivaipassaan, vaiko kermakakku marsipaanilehtiä koristeena? Niin voisihan tämä olla sellainenkin. Siinä me näemme Heinolan kesän rippeinä koivun värikkäitä lehtiä, joiden ruska ei ole vielä muuttunut ruskeaksi. Lumiaura on aloittanut ensimmäisen muotoilun ja joku on siitä jatkanut.

Tammi, Quercus robur

Tammenlehdet eivät maadu nopeasti, ne pyörivät maassa pitkään. Osa tammista ei edes luovu lehdistään ennen seuraavaa kevättä. Tämä tammi päätti ilahduttaa kulkijaa värikkäällä lehtimatollaan pari viikkoa sitten. Iloa voi jakaa näinkin, kertoi vanha tammi.

Terttuselja, Sambucus racemosa

Mikä on tämmöinen terttuselja, joka on hukannut kalenterinsa? Keskelle marraskuun lehdetöntä oksistoaan se väsäsi uudenuutukaiset lehdet! Sekaisin menee kasvitkin joskus, ei yksin me ihmiset. Voin kertoa, että pieni napakka pakkanen oli tuhoisa ja nyt roikutaan jo rentona oksalta.

Satujen pelipöytä Heinäsaaressa. Mikä on tällaisen kivilohkareen tarina? Mistä se on siirretty, kuka tietää, ehkei kukaan, outo se on muodoltaan. Jos tämä olisi jonkun pihalla se olisi oiva puutarhapöytä, jonka ympärillä tarinat saisivat uudet ulottuvuudet, eikä tarjoilut pöydältä läikkyisi pienistä eikä suuristakaan tönäisyistä.

Mesiangervo, Filipendula ulmaria

Totta, tämä on tiheä tuoksuva kasvusto ”mesiangervopelto”. Sitä on vaikea uskoa, sitä on pysähdyttävä joka kerta ihmettelemään, mikä sorti tämän korkean kasvuston näin lyttyyn? Lumi ja sade olivat sille liikaa, nopeasti se luovutti ja antoi periksi.

Sama paikka, samat mesiangervot kesällä. Nämä antavat aivan toisenlaisen kuvan elinvoimasta ja kaiken alleen peittävästä kasvista.

Näin mustavalkoiseksi maisema muuttuu talven tullen, vain hentoa väritystä jostain hakemalla löytää. Kananiitynlahdelle aukeaa näkymä puiden välistä, rauhallinen ranta, ei lähde enää kalastajat veneillään, ei lähdetä mökeille, kaikki veneet on poissa.

Tuomi, Prunus padus

Muonamiehenpuiston Mikonsaaren tiellä katkesi vanhan korkean tuomen suuri haara, monta päivää se sai levätä tientukkona. Ei tainnut silloin olla asukkaat kotosalla. Kävelijät kiersivät tiellä olevat oksat kätevästi, ei lenkkeilijän matka pienestä kärsi .

Tunnetko tuoksun armas lukijani? Kyllä pitäisi tuntea, niin vahva on sahatun tuomen tuoksu. Ei tarvitse kuin laittaa silmät kiinni, niin valkoisena ryöppynä kukkivat tuomethan siinä tuoksuvat!

Jalanjälki

Millainen on sinun jalanjälkesi, kun tallustelet tällä pallolla? Onko se kuin tämä, täynnä elinvoimaisia tervalepän siemeniä odottamassa kevättä..

Tähän jäämme miettimään jalanjälkiämme, sinä ja minä. 

Anneli