Marrasmaisemaa

 

Sinisen sillan lumo on syksyn lumoa. Tämä Rautsalon teollisuusradan sininen silta herää eloon ruskan aikaan. Se on oiva kehys keltaisena hehkuville koivuille ja haavoille. Viereistä pyörätietä voi pyöräillä sisälle tuonne lumottuun metsään.

Saimme Heinolaan valkoisen maan 30.10. Lehdet oli vielä osittain puissa, ruskalehdet. Hämmentävä näky. Sää muuttui vauhdilla miinusasteiseksi. Onneksi kesäkukat jokainen oli ennättänyt korjata pois, kaupungin puistoistakin oli jo korjattu.

Aika, mikä on se aika, joka tarvitaan unohtuneen köyden muuntumiseen joksikin muuksi? Veneen viereen rannan kivelle on muodostunut mielenkiintoisen näköinen sykerö. Kenenkään ei tule mieleen tarttua siihen ja avata solmuja. En minäkään sitä tehnyt, ehket sinäkään sitä tekisi. Täytyy olla edes vähän kunnioitusta tällaisen taideteoksen edessä.

Naurisperhonen, Pieris rapae

Kotiperhonen loka-marraskuussa. Mitä se on? Se on sitä kun tapahtuu yllätys. Toin 10.10. kukkivan pelakuun hallaa pakoon sisälle ja se yllätti, 23.10. havahduin, että pelakuun kukallahan on perhonen. Siis kuoriutunut kotelostaan sisällä. Naurisperhonen, oma naurisperhonen, ei sitä jokaisella olekaan. Sen elo ilonamme kesti kaikesta rakkaudesta huolimatta vain 10 päivää, ei löytynyt enää mistään kukkia, joissa olisi ollut mettä.

Ruska luo uuden ilmeen luontoon, nostaa esiin erilaisia puita ja uusia näkyjä. Jotkut jäävät pimentoon. Tämäkin saari on ruskan aikaan selventänyt omaa olemaasaoloaan. Aivan kuin se nousisi vasta nyt näkyviin. Joskus oikein ihmettelee, missä silmäni ovat olleet eilen, kun olen ohittanut tämänkin näyn.

Mikä on tämän männyn osana ollut? Mikä on ihmisen osana ollut, silloin kun ihminen on äkkiväärä? Sitäkö samaa tämäkin on?

Harakka, Pica pica

Kuinka hyvin tulee harakka toimeen yhdellä jalalla? Lintumies tämänkin tietää, mutta minä en tiedä. Reippaalta se tuntui, kun Muonamiehenpuiston pikkutiellä askelsimme, se lennähti eteemme ja nousi puuhun liikkuen edellämme pitkään.

Tällaistakin osataan Heinolassa, missä ei osattaisikaan, kun sille päälle sattuu. Ja sattuuhan sitä poikalapsilla joskus siellä ja täällä. Ilkivallaksiko tätä kutsutaan? Tällä pyörällä ei enää ajeta.

Uuno Kailas

Meillä on Heinolassa runoviikko ja täällä kyllä osataan sekin homma hienosti. Runosuonet eivät ole päässeet kalkkiutumaan. Uuno Kailaan perintö ei ruostu eikä hiljene. Leikkipuiston liepeillä Uuno seurailee jälkipolvien kasvua ja runoja syntyy.

Männyllä Muonamiehenpuistossa on salaisuus. Hymyilevä salaisuus tarkoittaa rakkautta, joskus on rakastettu, silloin kun hymynaama on piirretty. Hyväntuulisena sen tänäkin päivänä kohtaa.

Orava, Sciurus vulgaris

Ensi lumi Heinolassa on satanut jo muutaman kerran, aina se ilahduttaa yhtä paljon. Eikös se ensilumi ole kaikkialla suuri ilonaihe! Oravakin iloitsi ja selvästi kertoi ilostaan männyn oksalla Muonamiehen puistossa.

Saimme hennon jään aivan rannan tuntumaan, siihen ennätti jo joku jääkuningatar ikuistamaan profiilinsa. Hevossaaren sillanpielessä saimme ihailla tätä näkyä. Ei yhtään hassumpi profiili, saa sitä kadehtiakin tai iloita. Eiköhän jäädä ilon puolelle. Tähän iloon jäämme seuraamaan talven kehitystä sinä ja minäkin.

Anneli