Kevään taukotilassa

Niinhän siinä kävi, että hidastettua kevättä nyt taivalletaan, ei siitä mihinkään pääse. Heinolan Lintuhoitolan papukaijatkin sitä kummastelevat. Tämä valkoinen on oikein höristänyt sulkansa pystyyn silkasta hämmästyksestä.

No, lohduttaahan se, että tätä tapahtuu vain kerran sadassa vuodessa. Nyt iloitaan, että se seuraava kerta on jonkun toisen heiniä!

Ennätettiinhän me sentään nähdä kevään merkkejä runsain mitoin, se muisto lämmittää räntäsateen mätkähtäessä ikkunaan ja sinivuokkojen niskaan.

Lumme, Nymphaea alba ja Ulpukka, Nuphar lutea

Rautsalossa Stora Enson rannassa kevät ottaa aina etumatkaa, niin tänäkin keväänä. Jo 12.4. lumpeen ja ulpukan lehdet olivat ottaneet serkkuihinsa nähden pitkän askeleen eteenpäin. Jonain keväänä lumme kukki täällä jo huhtikuussa, ei tänä keväänä kuitenkaan, vai?

Sitruunaperhonen, Gonepteryx rhamni

Samalla pyöräretkellä pyörähteli sitruunaperhonen tienposkessa. Pakkohan sitä oli pysähtyä kuvaamaan. Se oli eri mieltä kanssamme ja saimmekin odotella sen asettumista kuvattavaksi.

Nokkosperhonen, Bucephala clangula

Tämä nokkosperhonen vasta tahtoi pitää siipensä supussa. Sitä kärsivällisyyttä, mitä olisi tarvittu siipien avaamisen odotteluun, ei meiltä millään löytynyt. Siis mentiin siitä yli, missä aita on matalin. Voi meitä.

Halava, Salix pentandra

Olen tänä talvena oppinut uuden puun, halavan. Aina hiukan hämmästelin näitä valkoisia suloisia palleroita, kunnes otin selvää. Ne ovat halavan viime vuoden jäänteitä, sillä kuivat eminorkot säilyvät puussa yli talven. Vieläkin ne roikkuvat puussa, tosin tuuli on rieponut suuren osan jo matkoihinsa.

Telkkä, Bucephala clangula

Heinolassa on vedenpinta alhaalla, rannoilta sen huomaa. Tämä kuva on Jyrängön uimarannalta telkkäparin keväthuumasta. Siinä näkyy, kuinka veden pinta on tässäkin laskenut, rannan kiviä on paljastunut. Uros näytti kovin vilkkaalta, teki näyttäviä kierähdyksiä. Naaras antoi ymmärtää, että tämä oli tässä, eiköhän jatketa pesäpaikan etsintää.

Karvavyökääpä, Trametes hirsuta

Olen menettänyt ystävän. Tämä kaatunut tuomi on kaadettu ja viety läjään poisvietäväksi. Tällä rungolla kasvoi paljon eri ikäisiä kääpiä ja kauniita sammalia, nyt se ovat poissa. Se oli varmaan frisbeegolfin pelaajien tiellä. Nyyh!

Nämä pallerot Apajalahden rannassa saavat vielä odottaa pitkään veneitä. Jää on muuttunut tummaksi hötöksi, joka kantaa västäräkin, ei muuta. Ehkä ei vappuajelulle veneellä tänä keväänä lähdetä.

Punarinta, Erithacus rubecula

Meillä on näyttäytynyt koko talven yksi punarinta. Se on kovin säikky, mutta kärsivällisyys ikkunan takana palkittiin ja saimme siitä muutamia kuvia. Se syö talipallosta pudonneita muruja tiaisten ruokailun jälkeen. Siis siivooja, joka pistelee herkut poskeensa. Mutta 22.4. se opetteli syömään talipallosta, vielä yhdeksän jälkeen se innolla harjoitteli. Hiukan hassulta ja avuttomalta touhu näytti.

Tämä iloinen kuva pajunkissoista auringonkilossa järven pinnalla vieköön meitä kohti lämmintä kevättä, voikukkia, ruohosipulia, tuoksuvia koivunlehtiä, kaikkea sitä, mitä odotamme ja toivomme, sinä ja minä. 

 Anneli