Kevään vauhdissa ees-taas

 

Italiantalventähti, Eranthis hyemalis

Arvelin edellisessä blogissani, että kevät hidastelee. Tottahan se nyt on, lunta satoi Heinolaan yllättäen 15 senttiä lumikellojen ja italiantalventähtien niskaan. Sinne jäivät lumen alle Eijan italiantalventähdet ja Marjatan lumikellot. Onneksi ennätin iloita niistä ja voin ilahduttaa sinuakin armas lukijani. Kohta kuitenkin ne tekevät yllätysilmestymisen, se on aivan varmaa. Siihen saakka meillä jokaisella on muutakin tekemistä kuin ihmetellä jouluista maisemaa, vai onko meillä?

Lumikello, Galanthus nivalis

Metsämansikka, Fragaria vesca ja Ketunleipä, Oxalis acetosella

Kun Muonamiehenpuistossa alkoi ilmestyä sulapaikkoja etsin sinivuokon alkuja, ei vielä näkynyt. Mutta jo viime syksynä varaslähdön ottanut metsämansikka muutamalla lehdellään ja ketunleipä eli Käenkaali olivat jo lähtökuopissa. Nyt ne ovat taas peittyneet paksun lumen alle ressukat.

 Naurulokki, Larus ridibundus

Aprillipäivänä ilmestyivät hirveän metelin kera naurulokit Tommolan uimarannalle. Siinä käytiinkin kovaa reviirin selvittelyä. Sorsat, jotka ovat isännöineet tätä jäästä vapautunutta pientä lahdelmaa, eivät sovinnolla hyväksyneet naurulokkien laskeutumista heidän reviirilleen. Aika hurjaa oli seurata tätä mekastusta.

Sorsa, Anas platyrhynchos

Tässä tomerat oman reviirinsä puolustajat, etenkin uros. Kohta ne jo uivat sulassa sovussa, kyllä sopu sijaa antaa lintujenkin keskuudessa, ei kukaan viitsi aina rähistä. Mistä siihen ajankin ottaa!

Koskensaaren silta

Näin keväiseltä näytti jo Koskensaaren sillanpielessä aprillipäivänä. Silta on korjattu entistä ehommaksi ja sen molemmin puolin on rakennettu graniittiportaat maiseman ihailua varten. Voihan niillä istua evästauollakin tai istua ongellakin. Hyvä paikka omille ajatuksille.

Kanadanhanhi, Branta canadensis

Samoilla Jyrängön uimarannan vesillä uiskenteli kaksi kanadanhanhea. Niitä on palannut Heinolaan jo paljon, joten sontaläjät kulkuväylillä on jo turvattu taas kesällä. Kannattaako taputtaa?

Hevossaaren sillalta

Näin paljon on jäätä sulanut jo järvenselältä Hevossaaren sillan luona. Yleensä siinä joka kevät istuskelee vesilintuja jään reunalla, nyt oli toisin, ei näkynyt ketään. Sula-alue on ehkä liian pieni suodakseen linnuille houkutuksen.

Hevossaaren telakka

Hevossaaressa on näiden seutujen ainut telakka. Siellä talvehtivat kuvassa näkyvät veneet, toinen mokoma purjeveneitä on vastapäätä. Nyt oli parissa veneessä työntouhu päällä. Siis mieli vetää vesille, aikainen lintu jyvän löytää.

Purjeveneitä

Muonamiehenpuisto

Ja nyt on näkymä kuin helmikuussa, polku syntyy, kun joku ensin sen merkkaa. Koiranulkoiluttajat ovat siitä mainioita, että he avaavat usein umpeen menneen polun ensimmäisenä. Onhan meidän muidenkin sitten helpompi taivaltaa samoja jalanjälkiä askeltaen. Lisää lunta sataa, polku häviää taas ja taas se ilmestyy. Tätä rataa mennään huhtikuussa, ei tämä kuitenkaan hassumpaa ole, omassa kauniissa Heinolassamme. Tänne jäämme kauniiseen lumiseen maailmaan, yhdessä . . . 

Anneli