Heinäkuun kostea alku

 

Kettu, Vulpes vulpes

Heinäkuu alkoi Heinolassa, samoin monessa muussakin paikassa vesikelinä. Se kuivuus, jonka kynsissä monet kasvit kärvistelivät, helpotti kertaheitolla. Kulottuneet nurmikot saivat uutta elinvoimaa. Sen alkoi kohta jo huomata, kettukin huomasi sen! Ujosteleva kettu, joka kainosti odotti kuvauksen loppuvan, vasta sitten jatkoi matkaansa.


Pihlajaperhonen, Aporia crataegi


Tähän aikaan alkavat erilaiset ohdakkeet ja karhiaiset kukkia. Pihlajaperhonen on varma löytö silloin tällaisessa kasvustossa. Olepa valppaana.

Orava, Sciurus vulgaris

Vanhan tuomen rungolla oksien välistä voi vallan hyvin tirkistellä pyöräileviä ihmisiä. Harva edes huomaa, niin suojassa siellä saa kurkkia. Taitaa ollakin kurren mielipaikka lehtevässä Niemelänrannan metsikössä.


Heinola on vesistöjen keskellä, mistä suunnasta ei löytyisikään vettä? Ei taida sellaista suuntaa ollakaan. Vedet odottavat ja aivan vaativat veneilijöitä nauttimaan aalloista, myrskystä ja tyynestä. Jos olet kerran ollut veneilijä, olet aina. Onko se varmasti niin?

Samalla kun Hevossaaren Telakalla nostetaan kaunista vanhaa puista moottorivenettä vesille tapahtuu aivan lähellä jotain muuta.


Tämä sininen kalastajan vene antaa omistajalleen mahdollisuuden olla yksin rakkaan harrastuksensa parissa. Tai eihän tässä kalastaja ole yksin, hänellä on seuraa, ehkä tarpeeksi tai liikaakin. Samalla kun kalastaja selvittelee verkkoaan, odottavat lokit ympärillä omaa osuuttaan. Ne eivät pyöri siinä turhaan, ne tietävät.


Sain sammakon lähtölahjaksi naapuriltamme Kyprokselta viimeisen kerran sieltä lähdettyämme. Olen luvannut viihdyttää sitä. Nyt vein sen tutustumaan suomalaiseen oma pihan vihannesmaailmaan. Se ilmaisi tyytyväisyytensä salaatista, basilikasta ja rucolasta. Sitä en tiedä pitääkö se vihanneksista tehdystä pestosta, ehkä olisi tykästynyt, jos ymmärtäisi hyvän päälle.





Tosiaan hyvää ja mehevää on alkukesän vihanneksista tehty pesto, siihen mahtuu ne kaikki sortit, mitä viitsii vain silputa. Kolmen litran vati täynnä vihannessilppua ja tuloksen on muutama rasia vihreää ihanaa herkkua ryydittämään mitä vaan. Siitä riittää naapurillekin maistiaisia.


Kimalaiskuoriainen, Trichius fasciatus

Joskus löytyy oman pihan kukasta jotain erikoista! Tämä kimalaiskuoriainen ei ole ihan joka päivän juttu. Sitä suurempi on ilo, kun jotain erikoista sattuu kameran ulottuville ja että juuri silloin sen huomaa.


Vuoripioni, Anemoniflora, Paeonia officinalis

Näihin naapurin Merjan vuoripioneihin on hauska lopettaa. Jääkööt nämä saattelemaan meitä kaikkia tämän hyvän kesän matkalle! 

 Anneli


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sumujen silta

Hyvää puhtoista uutta vuotta!

Kuusetkin kukkivat!