HEINOLAN VIINIMAILLA

 
Viiniköynnös, Vitis vinifera

Heinolan viinimailla voi herkutella makeilla viinirypäleillä, jos Ilkalta luvan saa. Joku on kuitenkin saanut luvan, makeita ovat ja väri on juuri oikea. Sadosta saa kiittää varmaan hienoa Heinolan kesää. Sateisen kesän jälkeen maku, väri ja määräkin olisivat jotain muuta, siis nyt vain iloitsemaan ja herkuttelemaan, viinin teko saa jäädä tulevaisuuteen, jos silloinkaan.

Amiraaliperhonen, Vanessa atalanta

Tänä kesänä metsästin amiraaliperhosta päivästä toiseen. Pysähdyin jokaisen nauhuksen viereen ihmettelemään, ei ole amiraalia, yhä uudelleen. Ei sitä näkynyt syysastereissa, ei hunajakukissakaan. Luovutin jo, päätin jatkaa elämää ilman amiraalia. Mutta eräänä päivänä se vain oli odottamassa minua omalla pihallani istuen korkealla aidan reunalla. Sillä oli aikaa odottaa, että hain kameran ja vasta sitten se jatkoi matkaansa. Tämähän oli siltä suunniteltu juttu!

Kanadanhanhi, Branta canadensis ja Varis, Corvus corone cornix

Kuka teistä on seurannut variksen kylpyhetkeä? En minäkään tätä ennen, nyt olen. Möljänpuiston uudella ”lammella” vai olisikoko se ”lähde” oli variksella seuranaan kanadanhanhi ja me. Innostuneena se roiskutteli vettä useaan kertaan päälleen, roiskutti siivillään, koukkasi päätään pinnan alle ja nautti selvästi kylpyhetkestään yleisön edessä. Toisti sen uudelleen ja uudelleen, yleisö oli sanaton, ei sentään innostunut hurraamaan.

Keltaraimikki, Anacyclus radiatus  ja Silkkiunikko, Papaver rhoeas

Syyskuussa jatkuva kesä on saanut kasvitkin innostumaan ja kukkimaan vielä uudelleen! Jyrängössä matonpesupaikan viereen on kaupunki taikonut pienen niityntapaisen. Sen kukkamäärä on ihastuttanut tänä kesänä. Nyt jotkut eivät lopeta kukkimistaan vieläkään. Lähes jo kuihtuneen varren juuresta ilmestyy uusia versoja ja kukkia. Keltaraimikki, joka kukkii samasta varresta keltaisia ja valkoisia kukkia, ei osaa päättää kumman värin valitsisi. Se ihastuttaa ja vieressä unikko avaa kukkiaan, aina punaisia kuitenkin.

Ruiskaunokki, Centaurea cyanus

Sinisenä loistaa myös ruiskaunokin väri siellä joukossa. Kovan tuulen heiluttaessa kaikkia, sekä uusia, että vanhoja versoja ees taas tehden kuvaamisestakin haasteellista. Tällä alueella alkukesän perhosetkin viihtyivät yllättävän hyvin, vaikka paikka oli niillekin uusi.

Punasänkiö, Odontites vulgaris

Uimarannan vieressä on pitkä ranta täynnä maalle vedettyjä veneitä, niiden välissä nostaa heinikosta päätään punaisia hentoja kukkia. Punasänkiöitä, jotka meinaavat jäädä vaatimattomina ohikulkijoilta huomaamatta. Niin oli minullekin käydä.

Hevossaaressa ryteikköisen polun päässä on kaunis rantanäkymä. Kun rannan kivellä istuu, tietää, että on takuulla Suomessa. Tänne on pystytetty muistomerkki kahden nuoren muistoksi, siksikin paikka rauhoittaa ja antaa tilaa mietiskelylle.

Nämä nuoret, Pentti Helenius ja Heikki Metsähuone hukkuivat syysmyrskyssä 1950 Kausanselällä. Olivat Jyränkölän retkeilykerhon jäseniä ja menossa retkeilykerhon illanviettoon Joenniemeen.

Naurisperhonen, Pieris rapae ja Ahokeltano, Hieracium vulgata

Tässä on kesää ja syksyä. Ruskan sävyistä ei naurisperhonen välitä, kun kerran kukkia on. Syksyn keltaiset keltanot saavat naurisperhosia toistuvasti vieraakseen. Ahokeltano on yksi keltanoista ja suosiossa syksyn harventuneessa kukkamaailmassa.

Rautsalossa on tämäkin ranta hiljentynyt vesilinnuista, vielä viime viikolla yksi eksynyt sorsa uiskenteli kaveriaan kaipaillen, nyt ei sitäkään. Kuikan huilu kyllä kuului, muttei näkynyt missään. Viime viikolla lähistöllä kuikkaperhe kalasteli ja vietti rauhaiseloa suunnitellen muuttomatkaa, se niillä on edessä näinä päivinä, osa on matkaan jo lähtenytkin. Tämän rannan rauha ja hiljaisuus on nyt vain meitä varten.

Auringonkukka, Helianthus annuus

Syyskuussa vielä jokunen auringonkukka ilahduttaa kulkijaa matkan varrella. Se tarjoaa kimalaisille ja muillekin lenteleville makoisia eväitä. Tässä näkyy sen taidokas rakennelma, joistakin paikoista on jo kimalaiset käyneet ja siitepöly on tarttunut jalkoihin.

Tähän taidokkaaseen auringonkukan arkkitehtuuriseen rakennelmaan jätämme itsemme, syksyn kynnykselle, sinä ja minäkin. 

Anneli