Lokakuun aurinkoa, kuuraa, sadetta

Mitä kaikkea lokakuuhun mahtuukaan, niin monenlaista. Kuka muistaa kesää, kesään ei näin jyrkkiä vaihtoehtoja kuulunutkaan. Näistä vaihtoehdoista me oman lokakuumme jokainen rakennamme. Ulkona reippailua tai sisällä puuhastelua, hiljalleen syksyn sisäänajoa kuitenkin.

Onneksi on niin monta vaihtoehtoakin. Jokainen löytää lokakuustakin omia tähtihetkiään. Niin olen minäkin löytänyt. Olen löytänyt kesää ja aion näyttää sinunkin iloksesi Heinolan lokakuun kesän ilmeitä.

Maloppi,

Hautausmaan portin luokse vanhan haudan rinteeseen oli kylvetty keväällä kukansiemeniä. Koko kesän siinä oli monenlaista kukkijaa, ruiskaunokit kukki pisimpään, mutta ne voitti kuitenkin tämä pikkuinen sinnikäs maloppi.

Mesiangervo,

Kananiitynlahden rantanurmikolla nostaa päätään kulkija iloksi tämä mesiangervo. Sillä kestää varttuminen kukkimisikään jopa 9-10 vuotta ja nyt se vielä tuhlaa voimiaan lokakuun kukkimiseen. Onko se unohtanut, että sen kukkimisaika olikin kesä-elokuussa.

Kurtturuusu,

Kurtturuusu, lainsuojaton, näyttää mikä väri ja tuoksu on vielä lokakuussakin tarjolla kulkijoiden ilona Storaenson tehtaan aidanrakosessa. Pakko on pysähtyä nuuhkimaan sen vahvaa ruusuntuoksua. Mikä muu ruusu tuhlaa lokakuussa huumaavaa tuoksuaan?

Ruskan väri täyttää tähän vuodenaikaan luonnon kaikkialla Heinolassa. Ruskan värit löytää Kumpelin laiturin tolpan nokastakin ja vanhan väsyneen laiturin lankuistakin. Kaunista, uusi laituri olisikin väritön ja tylsä näin ruskan aikaan.

Heinäsaaren rannalta voi ihastella tätä pientä saarta, jonka nimeä en edes tiedä. Kesällä saari jää huomaamatta, mutta sen paras ja kaunein aika onkin juuri nyt, ruskan aikaan. Se kohottaa itsensä väreillään ja jättää varjoonsa Tähtiniemen sillankin. Normaalisihan tätä siltaa ei mikään jätä varjoonsa.

Tuulisella järvellä näkee kuinka pudonneita lehtiä seilaa rantaan ja kohta tuuli kuljettaa niitä seilaamaan kauas rannasta ja taas takaisin. Se liike on kuin ikiliikkujaa seuraisi. Hetken kun katselet muualle, olet jo kadottanut kauniin lehtimattosi seilaamassa jo kauas tai se on hajonnut sadoiksi palasiksi. Tässäkin oli käydä juuri niin, mutta onnistuin vangitsemaan karkulaisista kuitenkin ison osan.

Käpytikka,

Tommolan uimarannan hiljaisuudessa kuului äänekästä nakutusta. Kesti hetken, ennekuin ymmärsimme, että päämme yläpuolella komean männyn yksi kuivunut oksa oli saanut nakuttajavieraan. Se jatkoi aherrustaan kunnes me ylitimme sen turvarajan ja se teki äkkilähdön kauemmas.

Tehdaskin saa aivan uuden ulottuvuuden, kun se kohoaa ruskan värjäämän metsän keskeltä. Storaenson flutingtehdas sinisen taivaan alla tupruttamassa valkeaa hattaraa, somaa, vai mitä.

Lemmenlampi

Lokakuun somia ajatuksia Lemmenlammen laiturin äärellä ruskan värjätessä unelmia, meidän jokaisen unelmia. Elämä ilman unelmia on tynkä.

Reuman lammella voi jatkaa unelmiaan tässä somassa huvimajassa. Ei kannata tutkailla maalin rapistunutta pintaa, retkahtanutta rimaa, tai huojuvaa pilaria. Ne ovat tällaisessa paikassa sivuseikkoja, joihin vain tosikko kiinnittää huomionsa.

Tänne jäämme kuuntelemaan hiljaisuutta ja kaatopaikalle kiitävien autojen ja peräkärryjen kolinaa harvan metsän takaa. 

 A