UNELMIEN HEINOLAA

 Jokainen me toivomme elävämme unelmiamme todeksi, minäkin. Heinolan kaupunkifestivaalin nimenä ”Unelmien Heinola” taitaa koskettaa aika monia, myös niitä, jotka eivät ole festivaalikansaa. Käytiin mekin vilkuilemassa hulinaviikonloppuna kesäisen Maaherranpuiston tunnelmia. Ei yksin Maaherranpuisto ollut tapahtumien paikkana, mutta yksi näkyvimmistä.

Yksi suosituimmista taisi olla yhteinen ruokailu puiston koivujen siimeksessä ”Saman taivaan alla”. Oli hopeisia kristallikynttilänjalkoja, kuohuviiniä, paljon muutakin, jokainen oli valinnut omalle lompakolleen sopivan tavan olla mukana. Yhteinen syöminen saman taivaan alla oli tärkein asia.

Eipä ollut pakko kantaa omaa ruokaakaan mukanaan. Monenlaista oli tarjolla katuruokakaduksi muodostuneella puiston käytävällä, asiakkaita tuntui riittävän tungokseen asti.

Tämä ohjelmalava oli käytössä koko viikonlopun. Lauantaina se alkoi katuruokafestareilla ja päättyi sunnuntaina konserttiin ”Heinolassa jyrää”.

Unelmien Heinolaan kuuluu myös tämä herkullinen lohenpää. Se on osa Lintuhoitolan vakiasukkaan Kaapo-korpin tarjoilua tänä juhlaviikonloppuna.

Korppi, Corvus corax Varis, Corvus corone cornix

Ei Kaapo-korppi yksinäinen ole, sitä käyvät moikkaamassa varikset, joille Kaapo ennen sujautti häkin rakosista maistiaisia herkuistaan. Nyt häkin verkko on niin pienireikäinen, että Kaapo ei onnistu tarjoamaan mitään kavereilleen, mutta kaverit muistavat, niinhän hyvät kaverit muistavat, aina.

Harmaahaikara, Ardea cinerea

Onkohan kukaan nähnyt tätä Lintuhoitolan harmaahaikaraa reippaana. Se on aina vaipunut syvään mietiskelyyn, eikä anna minkään häiritä ajatustyötään. Miettiikö se, milloin nokka paranee ja pääsee vapauteen?

Isokoskelo, Mergus merganser

Toisin on tämän isokoskelonaaraan kohdalla, se on aktiivinen ja seuraa ympäristöään, nytkin se pitää silmällä, mitähän tuolla taivaalla tapahtuu. Lentääkö siellä kavereita, joiden mukaan olisi jo kiva päästä.

Idänpronssiyökkönen, Autographa excelsa

Tämän perhosen kanssa olikin pitkään haku päällä, minulle aivan uusi tuttavuus. Apu löytyikin kirkon suojista, kanttorin tuolilta. Idänpronssiyökkönen poseerasi Jyrängössä matonpesupaikan vieressä viimeisiään kukkivan ketokaunokin kukalla.

Melkein kuin Unelmien Heinolaan kuuluisi myös Kalamarkkinoiden anti Heinolan satamassa. Perinteinen tapahtuma on muutakin kuin kalaa, nykyään siihen kuuluu muuta markkinoiden meininkiä. Harmi vaan sateisen sään tuoma väen vähäisyys. Aina toivoo yrittäjille iloista ostovoimaista väkeä.

Perinteinen lohikeitto veti kuitenkin väkeä, niin meitäkin. Sateinen sää jäi unohduksiin hyvän keiton ja kauniin kattauksen ansiosta. Tunnetko tuoksun?

Mitä on satama ilman laivaa, vajaa mikä vajaa. Niinpä Heinolan satamaakin piristää aina kesäisin ”Suomen Neito”, joka tuo ja vie väkeä suuresta maailmasta, ihan Lahdesta saakka! Hui! Kyllä sitä on hauska tervehtiä, kun sen paikka on aivan Tyyrpuurin rantakahvilassa istuvien silmien edessä.

Tämän laineilla keinuvan ”Suomen Neidon” kannelle mekin jäämme, sinä ja minä, halki kauniin Suomen suven matkalla . . . .

Anneli