Syksyn merkkejä, hui hai!

 

Joko niitä syksyn merkkejä pitäisi näkyä. Ei niitä helteellä välitä edes etsiä. Heinola kuuluu edelleen Suomen lämpimimpiin paikkoihin. No, etsimällä niitä syksyn merkkejä kyllä löytää, etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Viljaa on jo korjattu, perunoita kaivettu, kesäkurpitsatkin on jo melkein kaikki syöty, kurkku ei jaksa enää, salaatit on väsyneitä, orvokit on väsyneitä, köynnösten ote heltiää, siemenet valmistuu, . . .

Mutta toisaalta, luonto on ottanut loikan taaksepäin, alkanut käyttäytyä kuin kesäkuussa. Jotkut kasvit ovat aloittaneet kukintansa uudelleen, antaa mennä kun on alamäki vaan! Aivan ihanaa huomata sellaista, saamme haltioitua siitäkin.

Vain kesää on Heinolan ”Tervetuloa” kaikille kaupunkiin tulijoille ja ”Näkemiin” sieltä lähtijöille. Tämä näky kukoistaa ensimmäisiin hallaöihin saakka. Iloitkaamme siitä, me kaikki kulkijat.

Rantakukka, Lythrum salicaria

Rantakukka kuuluu niihin, jotka innostuivat lämmöstä vielä uuteen kukintaan. Riemullista oli huomata se kukkimisen into. Pölyttäjätkin olivat valmiina yhteistyöhön.

Vadelma, Rubus idaeus

Onko tämä vadelma rajatapaus? Kuuluuko syyskuussa kypsä vadelma kesään vai syksyyn? Sen lehdet kertovat jo aivan selvästi syksystä. Miten yksinäinen vadelma tiesi odottaa meitä, vain meitä, tullakseen syödyksi, eikä pudottautunut maankamaralle. Siinä on meille kaikille miettimistä.

Kurtturuusu, Rosa rugosa

Lainsuojaton, henkipatto kurtturuusu ei muulloinkaan ole ensimmäisiä luovuttajia syksyn tullessa. Ei se sitä tee nytkään, kukat ja punaisena hehkuvat ruusunmarjat ilahduttavat kulkijaa tienvierillä. Kyllä kulkija ne ilosilmät huomaakin ja ilahtuu.

Pihlaja, Sorbus aucuparia

Kyllä näitä syksyn merkkejäkin Heinolasta löytyy. Pihlajat notkuvat marjojaan, syöjiä ei ole vielä saapunut niitä verottamaan. Mahtava vitamiinilähde, mutta me emme oikein osaa hyödyntää sitä vieläkään, rastaat kyllä osaavat.

Rauhankyyhkyn lähettäjä oli kuitenkin valmiina lähettämään syyskuun rauhankyyhkynsä pihlajan suojista. Pihlajahan on ollut tarinoiden ja satujen puu, ehkä se soveltuu rauhankyyhkyn lähtöpaikaksikin hyvin. Me kaikki tiedämme, missä nyt kaivattaisiin rauhankyyhkyä, hyvää matkaa!

Omenapuu, Malus domestica

Suomi hukkuu omenoihin tänä syksynä, vai koskeeko se koko Suomea, en tiedä. Heinolassa ainakin on mahtava omenasato, kaikki omenapuut kantavat satoa, nekin villit, jotka eivät ole kiinnostuneet sadontuottamisesta aikaisemmin. Kaikille riittää omenia, ihan kaikille.

Humala, Humulus lupulus

Nyt riittää humalaakin tässä Vasikkasaaren siirtolapuutarhan portinpielessä, jos itse eivät jaksa humaltua, kai siitä naapurikin sitten saa humaltua, kun näin kaunista humalaa on tarjolla.

Tuomi, Prunus padus

Tässäkin syksy on yllättänyt selvästi kevään valkokukkaisen tuomen. Se on antanut periksi ja valmistautuu syksyyn, mutta viimeiseksi se haluaa ilahduttaa meitä upealla syksyn ruskallaan.

Puolukka, Vaccinium vitis-idaea

Tähän on hyvä päättää tämänkertainen alkavan syksyn blogi. Marjasaaliin koko on aivan hyvässä suhteessa poimijoihin. Tästäkin saaliista voi iloita ja vaikka leuhkiakin, kunhan tämän muutaman kerran kotiin tuo, niin talven puolukat on siinä.

Tähän punamarjan tuomaan iloon voimme tällä kertaa jäädä, sinä ja minäkin.

Anneli