Suomalainen kotimaassa

  Marraskuun toinen puolikaskin on yllättänyt meidät Heinolassa. Ei se talvi tullutkaan vauhdilla. Ei onneksi, vielä saimme ihailla kasvien jälkikukintaakin. Monessa paikassa kasvit viis välittivät kalenterista. Nyt lumi on peittänyt taas kaiken, mutta eiköhän. . . Tämä suuri lumimyräkkä teki omasta pihastakin neitseellisen näkymän, ei auran eikä jalanjälkiä, ei edes kissan. Lumimyräkkä, jossa lumi tuli myrskyten räntänä ja välillä lumena vangitsi otteeseensa. Siirryin ikkunasta toiseen, kurkkasin ovesta pihalle ja taas takaisin. Tämä kuva on olohuoneen ikkunasta lumihurmion vallassa vangittu. Ikkunan takaa on niin turvallista ja lämmintä ihailla lumimyräkkääkin. P ihlaja, Sorbus aucuparia Kotipihlaja jaksaa marjojensa päällä vielä lumikuormaakin kantaa ei yhtään oksaa katkennut, vaikka jo pelkäsin. Ne laskeutuivat vain hiljalleen alemmas kuin nöyrtyen vahvemman edessä. K eltaraimikki, Anacyclus radiatus Pari päivää ennen suurta lumimyräkkää kävimme Jyrängön ma...

  Lokakuun värimaailma hurmasi, en meinaa siitä päästä vieläkään irti. Eihän se ole pakkokaan, sää antaa siihen mahdollisuuden, ehkä sitten myöhemmin, kun paine siihen kasvaa liian suureksi. Lintuhoitolan joutsenetkin nauttivat hautausmaan rinteen ruskasta. Saimmekin Heinolassa nauttia ruhtinaallisesti lokakuun valoisista päivistä ja luonnon tarjoamasta värimaailmasta. Yhä uudelleen ihailimme luontoa, joka muutti hohtavaa väriään päivä kerrallaan yhä lisää. Tätä värimaailmaa oli pakko monen muunkin käydä ihmettelemässä. Oli hauskaa kohdata muitakin ”ruskaturisteja” omilla kulmilla. Marraskuun ensimmäisenä päivänä saimme hohtavan valkoisen vaipan peittämään vihreää nurmikkoamme. Tervetuloa uusi puhtoinen kuukausi! Iloiten otamme vastaan tämänkin. Näin ajattelin silloin, mutta nyt on jo toinen ääni kellossa. Lumi meni ja nurmikot vihertää, kesäkukkiakin saa ilokseen bongata, jälkikukintaa. Ensimmäisen lumisateen aiheuttama kiihkeä hurma sai syöksymään kameran kanssa pimeyteen. ...