Marraskuun yllättäviä näkymiä Heinolassa

 

Lokakuun värimaailma hurmasi, en meinaa siitä päästä vieläkään irti. Eihän se ole pakkokaan, sää antaa siihen mahdollisuuden, ehkä sitten myöhemmin, kun paine siihen kasvaa liian suureksi. Lintuhoitolan joutsenetkin nauttivat hautausmaan rinteen ruskasta. Saimmekin Heinolassa nauttia ruhtinaallisesti lokakuun valoisista päivistä ja luonnon tarjoamasta värimaailmasta. Yhä uudelleen ihailimme luontoa, joka muutti hohtavaa väriään päivä kerrallaan yhä lisää. Tätä värimaailmaa oli pakko monen muunkin käydä ihmettelemässä. Oli hauskaa kohdata muitakin ”ruskaturisteja” omilla kulmilla. Marraskuun ensimmäisenä päivänä saimme hohtavan valkoisen vaipan peittämään vihreää nurmikkoamme. Tervetuloa uusi puhtoinen kuukausi! Iloiten otamme vastaan tämänkin. Näin ajattelin silloin, mutta nyt on jo toinen ääni kellossa. Lumi meni ja nurmikot vihertää, kesäkukkiakin saa ilokseen bongata, jälkikukintaa.

Ensimmäisen lumisateen aiheuttama kiihkeä hurma sai syöksymään kameran kanssa pimeyteen. Pihlaja kantaa tyynesti kaksi kuormaa, marjoja ja lunta näköjään iloiten ensimmäisestä lumisateestaan.

Pihlaja, Sorbus aucuparia ja talitiainen

Talitiainenkin ihmettelee, voiko näitä kylmiä lumisia pihlajanmarjoja maistaakaan. Vielä eilen ne olivat aivan toisennäköisiä, muistiko se silloin niitä maistaa?

Punatammi, Quercus rubra

Suloinen näky, vihreää ruohikkoa, kultaisia pudonneita punatammen lehtiä ja lunta. Hauska ja herkullisen tuntuinen koostumus.

Villaheisi, Viburnum lantana

Usein Muonamiehenpuistossa kulkiessaan yllättyy. Puisto, jonka ilmeestä voi vielä nauttia, kohta se tuhoutuu kerrostalojen rakentamisen myötä. Niin, se tuottaa yllätyksiä niin tämäkin kummallinen vihreä piste keskellä lehtensä pudottaneita puita. Lähempi kohtaaminen ja tuijottelu selvitti, että Villaheisi siinä piti lehdistään sinnikkäästi kiinni lumen keskellä! Mistä se on tähän tullut? Lintu?

Valkoherukka eli valkoinen viinimarja, Ribes rubrum 'White Grape'

Lumi suli, saimme Muonamiehenpuiston marjoja taas näkyville. Nämä viljelyjäänteet entisen Niemelän kartanon mailla ovat menneisyyden lempeä kosketus meille tämän päivän kulkijoille.

Koiranheisi, Viburnum obulus

Melkoisen väriyllätyksen kohtaa kun risukossa hohtaa jotain punaista! Koiranheisi säilyttää loistavan marjaterttunsa, ketähän varten? Ei varmaankaan ainoastaan kulkijan iloksi.

Mustamarja-aronia, Aronia melanocarpa

Näitä tummia supermarjoja riittäisi ihmisillekin riittävästi, jos vaan ihmiset hyväksyisivät näin helposti saatavan ja ilmaisen marjan omakseen. Aikaa varmaan tarvitaan tähänkin.

Rauduskoivu, Betula pendula

On meillä vielä koivuissakin lehtiä, on, katuvalojen alla. Monessa paikassa koivunlehdet ovat päättäneet uhmata syksyä, kun valo antaa voimaa ja intoa! Tämä koivu on Heinäsaaren leirialueella. Kuvittelen sen olevan rauduskoivu, jonka lehdet muutenkin jäävät viimeisiksi.

Aallot lainehtivat vapaina kuin taivaan linnut ja luovat mainioita näkyjä. Järviruoko on antanut periksi syksylle, mutta korret ovat pysytyssä ja keinuvat aaltojen tahdissa kuin musiikkia laineilla.

Kehäkukka, Calendula officinalis

Etteikö marraskuun puolessa välissä olisi kesän kukkia! Hui, hai, meillä on naapurin kehäkukat edelleen vauhdissa! Iloisena ne kurkkivat aidan takaa. Taitavat olla aika yksinäisiä, mailla ja halmeilla ei muita kavereita enää näy. Näkyypäs! Minun terassillani on pelakuu vielä kukassa, ehkä juuri naapurin kehäkukan innoittamana.

Näihin marraskuun kehäkukkien lomaan piilotamme itsemmekin nauttimaan marraskuun tunnelmista.

 Anneli