Lumipyryjä ja kukkia

 

Marraskuun toinen puolikaskin on yllättänyt meidät Heinolassa. Ei se talvi tullutkaan vauhdilla. Ei onneksi, vielä saimme ihailla kasvien jälkikukintaakin. Monessa paikassa kasvit viis välittivät kalenterista. Nyt lumi on peittänyt taas kaiken, mutta eiköhän. . . Tämä suuri lumimyräkkä teki omasta pihastakin neitseellisen näkymän, ei auran eikä jalanjälkiä, ei edes kissan.

Lumimyräkkä, jossa lumi tuli myrskyten räntänä ja välillä lumena vangitsi otteeseensa. Siirryin ikkunasta toiseen, kurkkasin ovesta pihalle ja taas takaisin. Tämä kuva on olohuoneen ikkunasta lumihurmion vallassa vangittu. Ikkunan takaa on niin turvallista ja lämmintä ihailla lumimyräkkääkin.

Pihlaja, Sorbus aucuparia

Kotipihlaja jaksaa marjojensa päällä vielä lumikuormaakin kantaa ei yhtään oksaa katkennut, vaikka jo pelkäsin. Ne laskeutuivat vain hiljalleen alemmas kuin nöyrtyen vahvemman edessä.

Keltaraimikki, Anacyclus radiatus

Pari päivää ennen suurta lumimyräkkää kävimme Jyrängön matonpesupaikalla. Sinne on kaupunki ihanassa viisaudessaan kylvänyt kesäkukkia. Ne eivät malta millään lopettaa kukkimistaan, vaikkei siemenistä ja pölyttäjistä ole toivoakaan. Siitä huolimatta keltaraimikki vielä ainakin yhden kukan avaa, ja vielä toisenkin.

Ruiskaunokki, Centaurea cyanus

Samassa paikassa ruiskaunokkikaan ei anna periksi, jos tuokin kukkii, miksen minäkin, edes yhden ja vielä toisenkin kukan. Joka kerta käydessäni yllätyn, vieläkin ne kilpailevat siinä keskenään.

Rantalemmikki, Myosotis laxa

Yksi Heinolan helmistä on Siltasaari, sen asema virtaavan veden keskellä saa veneilijän ja autoilijan huomaamaan sen. Rannalla, aivan virran reunassa kukkivat rantalemmikin hennot kukat vielä pari päivää ennen lumimyräkkää. Se kukkii tuoden kuolleisiin lehtiinkin elämää. Mitenkähän ne selviävät lumikuormasta, täytyy käydä katsomassa, kohtahan lumi taas sulaa.

Nappinahkajäkälä, Peltigera horizontalis

Vieläkö enemmän haluaisit marraskuun kukkia. En nyt kuitenkaan niitä enempää anna. On marraskuisessa Heinolassa muutakin katsottavaa. Vaikka tämä Muonamiehenpuiston erikoisuus, Nappinahkajäkälä. Eikös olekin kiva tuttavuus pienen vinon kiven päällä jököttämässä. Se on selvinnyt jo yhdestä lumikuormasta, siis ei hätää.

Kyllä marraskuu näyttäytyy jo kaikkialla, kun osaa katsoa. Tämä Jyrängön kaunis suosittu lenkkeilijöiden siltakin oli hiljentynyt talven hiljaiseen odotukseen. Yhä vähemmän on kulkijoita kesään verrattuna tälläkin sillalla. Kesällä tämä olikin kovin suosittu reitti.

Vesi on yksi elämän tärkeistä asioista. Osaisimmepa kunnioittaa sitä ja sen elämää tukevaa voimaa. Puhdas vesi on meille suomalaisille itsestäänselvä asia, niin meille Heinolassakin veden äärellä. Metsä ja vesi rauhoittavat levotonta mieltäkin. Metsää ja vettä meillä vielä onneksi on, vielä huomennakin.

Se, joka malttaa hiljentää lenkkinsä sillalle ja pysähtyy katsomaan järvelle, yllättyy. Näkymä kuivuneiden järviruokojen yli on unenomainen ja rauhoittava, se saa sykkeenkin laskemaan ja kulkija voi jatkaa uusin voimin lenkkiään, hyvää matkaa!

Kurtturuusu, Rosa rugosa

Meidän lainsuojaton henkipattomme kurtturuusu ilahduttaa Kananiitynlahden rannassa marraskuun lopulla kulkijaa väriloistollaan. Sen viimeisen kukan muistokin näkyy vielä. Onneksi se ei tiedä olevansa lainsuojaton, se loistaa tässä paikassa keväästä syksyyn. Uskon sen selättävän muutaman päivän lumikuormankin ennen kuin se antaa periksi talvelle.

Lainsuojattoman seuraan voimme turvallisesti jäädä joulukuun unelmia odottamaan. 

Anneli