Suomalainen kotimaassa

Joulun tähtien loisteessa me jokainen haluaisimme jouluna paistatella. Mikä se joulun tähti meillä kullakin lienee. Taitaa meillä jokaisella siinä mielessä omat tähtemme olla. Mitkähän olisivat minun omia joulun tähtiäni – en taidakaan paljastaa, onko tämä ujoutta, ujoutta tässä iässä! Hieno juttu. No, joka tapauksessa jotain levollista, iloista, muistorikasta, läheistä ja maailmanlaajuista, niistä se joulun tähtien loisto koostuu. Heinolan joulun tähtiä talvisen pikkukaupungin ytimestä löytyy iloksemme. Mistäs aloitetaan?    Tämä näkymä saa sydämen sykkimään kesällä, mutta myös talvella. Rautatiesilta koki kasvojen kohotuksen pitkän kesän aikana. Nyt se on seuraavat 50 vuotta kuin uusi. Uskotaanko? Kyllä. Venelaiturit ovat sorsien ja satunnaiskulkijoiden käytössä. Hyvä, että on käyttöä. Toiset näistä ihailevat Heinolan tähtinäkymää, kummatko? Rantakasino on tähtiainesta läpi vuoden, talvella vain sivustakatsojien suosiossa. Kesällä se tarjoaa parastaan siellä viihtyville...

  Tali tiainen, Parus major Mitä kaikkea Heinolan talvisessa luonnossa onkaan tapahtunut joulukuun alkupuoleen mennessä. Vaikka mitä! Lumimyräkkää, painavan lumen pudottamia ja murtuneita oksia, kaatuneita puita, vesisadetta, sumua, keväistä tuoksua metsässä kun lumi on sulanut. Kaikkea tätä ja v a rmaan muutakin, jonkun toisen kokemaa. Saimme kauniin valkoisen peit on itsenäisyyspäivä ksi . Mäntykin sai valkoiset latvat ja talitiainen kävi niitä ihailemassa lennähtäen pian toiseen paikkaan. P unatulkku, Pyrrhula pyrrhula Pihlajissa on tänä vuonna edelleenkin valtavasti marjoja, eikä ne tunnu kelpaavan kenellekään. Punatulkkuja pelmahti eräänä päivänä niitä ihmettelemään . Ei nekään kauaa viihtyneet, kun vatsat täyttyivät ja matka jatkui. Yöpakkaset saivat aikaan sen, että saamme ihailla jäähelmiä Muonamiehenpuiston rannoilla. Lumimyräkkä kaatoi pajun oksan veteen, nyt se kantaa timantteja oksillaan. Syksy on tehnyt tehtävänsä näillekin vedessä kasvaville heinill...