Joulun tähtien loisteessa

Joulun tähtien loisteessa me jokainen haluaisimme jouluna paistatella. Mikä se joulun tähti meillä kullakin lienee. Taitaa meillä jokaisella siinä mielessä omat tähtemme olla. Mitkähän olisivat minun omia joulun tähtiäni – en taidakaan paljastaa, onko tämä ujoutta, ujoutta tässä iässä! Hieno juttu.

No, joka tapauksessa jotain levollista, iloista, muistorikasta, läheistä ja maailmanlaajuista, niistä se joulun tähtien loisto koostuu. Heinolan joulun tähtiä talvisen pikkukaupungin ytimestä löytyy iloksemme. Mistäs aloitetaan? 

 

Tämä näkymä saa sydämen sykkimään kesällä, mutta myös talvella. Rautatiesilta koki kasvojen kohotuksen pitkän kesän aikana. Nyt se on seuraavat 50 vuotta kuin uusi. Uskotaanko? Kyllä. Venelaiturit ovat sorsien ja satunnaiskulkijoiden käytössä. Hyvä, että on käyttöä. Toiset näistä ihailevat Heinolan tähtinäkymää, kummatko?

Rantakasino on tähtiainesta läpi vuoden, talvella vain sivustakatsojien suosiossa. Kesällä se tarjoaa parastaan siellä viihtyville nautiskelijoille. Joku viipyy jäätelön verran, joku toinen nautiskelee ruokalistan alusta loppuun, ties vaikka tuplaakin vielä.

Nyt nämä Casinolla vierailevien veneiden kiinnitykseen tarkoitetut kapeat laiturit ovat tyhjän panttina. Ei ihan, noiden pallureiden vaihtuvaa ilmettä on hauska seurata, milloin on lunta niiden päällä, milloin ne jököttävät jään vangitsemina, ei vielä. Vielä vähän aikaa niiden vieressä voi nähdä upeata kylmän veden välkettä auringon pilkahtaessa, tähtiainesta tosiaan tämäkin.

Vain nautiskelijat tarvitsevat täydellisyyttä, Heinolassakin. Lumen ja jään keskellä on hauska seurata uteliaiden hidasta viipyilevää ohikulkua kauniin saunan ikkunasta. Ei väliä, vaikka ei pulahdakaan kylmään veteen. Olo täällä riittää, vai riittääkö sittenkään?

Siinä se nyt nauttii joulukuun auringosta, uimarannan uusi tynnyrisauna. Onkohan tämä nyt niin, että saat valita kumpaan saunaan haluat mennä, pieneen pyöreään vai keltaiseen hienompaan. Kumpaan itse tahtoisit mennä? Siinäpä on pulmaa, joka ei heti ratkeakaan.

Tämä tie on vain rohkeille ja reippaille, se onkin nyt tehty uusiksi. On toimiva tuulensuoja (ei kokemusta)ja lämpimänä ja sulana pysyvä matto laiturilla. Niin moni käy tästä ja kaikki näyttävät palaavan kovin tyytyväisinä, kaikki kertovat, että vesi oli ihanan märkää.

Heinolan kesäteatteri on maan kuulu. Sen sijainti kauniin Rantapuiston maisemassa tekee siitä vielä nautittavamman. Mikä on odotellessa näytöksen alkamista istuen puiston penkillä ja nauttimassa maisemasta. Sama maisema on nytkin, mutta penkki on kylmä! Eikä näytös ole alkamassa.

Rantapuistossa on myös historian havinaa, Heinolasta sitä löytää muualtakin. Tämä kaunis huvimaja on vanha maaherran huvimaja. Siihen piti tulla ravintola viime kesänä, ehkä aie on siirtynyt ja ensi kesänä saamme nähdä sen ihmeen, että maaherran ravintola aukeaa.

Joulukuinen aurinko ei kauaa viipyile kuvaajaa odottamassa, toisin on kesällä. Varjot ovat nyt pitkiä ja valokin ulottuu pitkälle. Sen piiriin saa mahtumaan kuitenkin monta kesän unelmien toteuttajaa, soutuveneitä, odottamassa laineiden liplatusta kylkiin. Vielä on pitkä odotus.

Tämä keittiön ikkunanäkymä räntäsateessa saa räntäsateen tuntumaan hienolta ilmiöltä. Usein lasin takaa tunne on toinen kuin sään armoilla ulkona. Tämä taitaa olla yksi niistä tutuista ilmiöistä. Eläköön siis räntäsade!

Joulu ilman joulukuusta on aika niukka joulu. Jossain se joulukuusi täytyy nähdä, on ihan pakko. Siellä ne Välimerelläkin tahtovat nähdä joulukuusen, muovinen käy vallan hyvin. Meillä Heinolassa on valaistuja kuusia monta, kuinka monta, en tiedäkään, monta niitä on. Olkoon tämä Möljänpuiston kuusi se oikea joulukuusi meille kaikille. Tämän vierelle jäämme toivottamaan toisillemme hyvää joulua ja turvallista ja onnellista uutta vuotta.

Anneli