Joulupukin odotus alkaa ...

 
Talitiainen, Parus major

Mitä kaikkea Heinolan talvisessa luonnossa onkaan tapahtunut joulukuun alkupuoleen mennessä. Vaikka mitä! Lumimyräkkää, painavan lumen pudottamia ja murtuneita oksia, kaatuneita puita, vesisadetta, sumua, keväistä tuoksua metsässä kun lumi on sulanut. Kaikkea tätä ja varmaan muutakin, jonkun toisen kokemaa. Saimme kauniin valkoisen peiton itsenäisyyspäiväksi.

Mäntykin sai valkoiset latvat ja talitiainen kävi niitä ihailemassa lennähtäen pian toiseen paikkaan.

Punatulkku, Pyrrhula pyrrhula

Pihlajissa on tänä vuonna edelleenkin valtavasti marjoja, eikä ne tunnu kelpaavan kenellekään. Punatulkkuja pelmahti eräänä päivänä niitä ihmettelemään. Ei nekään kauaa viihtyneet, kun vatsat täyttyivät ja matka jatkui.

Yöpakkaset saivat aikaan sen, että saamme ihailla jäähelmiä Muonamiehenpuiston rannoilla. Lumimyräkkä kaatoi pajun oksan veteen, nyt se kantaa timantteja oksillaan.

Syksy on tehnyt tehtävänsä näillekin vedessä kasvaville heinille, onneksi muutama on jäänyt vielä ryhdikkäänä pystyyn antaen tarttumapintaa jäähelmille.

Muonamiehenpuiston rannan ensijää oli muodostunut yöpakkasen jälkeen. Onneksi tämä lahti on tuulensuojassa, se oli ehjänä vielä itsenäisyyspäivän jälkeenkin Kananiitynlahdella.

Kirkkolampi on suojainen paikka, siksi sen pinta saa ensimmäiseksi Heinolassa jääkuoren, ei tämä vielä paksua ole, mutta hennon lumen se vallan hyvin kestää.

Heinolan pitäjän vanha kaunis kirkko on poissa käytöstä jonkun aikaa. Sisäilmassa on ilmennyt jotain yhdistettä vanhasta eristeestä. Sitä tutkitaan ja selvitellään aikansa.

Siksi ensimmäisen adventin messukin pidettiin srk-salissa. Sali soveltuu mainiosti väliaikaiseen messukäyttöön. Siinä muodostuu lämminhenkistä läheisyyttä ja kirkkokahvitkin nautitaan samassa tilassa.

Nyt on miettimisen paikka armas lukijani. Osaatko tunnistaa minkä kasvusto muuttuu lumen painosta ja taas sen sulaessa joulukuussa tällaiseksi tummaksi röhjöksi? Hyvä, en minäkään sitä arvaisi ellen muistaisi mitä tässä kasvoi. Seuraavan kuvan myötä tiedät sinäkin

Mesiangervo, Filipendula ulmaria

Tässä sama paikka 9.7. täydessä kukassa. Mesiangervo valloittaa ja leviää Muonamiehenpuistossa. Se ottaa hallintaansa entisiä niittyjä vahvemman oikeudella. Tosin se on valloittavan kaunis kesällä hunajaisen tuoksun täyttäessä kulkijan matkan.

Tämä on se näky ja ennen kaikkea ääni, jonka jokainen kulkija haluaa kuulla. Tai ainakin lapsenmielinen kulkija. Joku toinen voi vastustaa kiusausta astua ohuelle kalvolle. Minulle se on ylivoimaista, tahdon kuulla sen heleän äänen, minkä jäätynyt lammikko ilokseni päästää.

Hyvää joulunodotusta! Tämän ritisevän äänen lumoihin jäämme, sinä ja minä. 

Anneli