Suomalainen kotimaassa

     Lintuhoitolan joutsenet ne jaksavat ilahduttaa kulkijoita aina. Niiden viereen voisi laittaa vaikka pienen keräyslippaan, se toisi varmaan ohikulkijoilta kiitoskolikoita ilontuojille. Laulujoutsen, Cygnus cygnus    Tästä se alkaa, kevään hurma, joutsenillakin. Onko tämä urossorsa leimautunut joutsenten porukkaan ihan tosissaan? Siellä se pyöri joutsenten välissä vedessäkin ja nousi maihin kuin houkuttelemaan niitäkin nousemaan. Oma sorsaparvi oli lähistöllä, mutta tämä seura houkutteli enemmän. Tämä on nyt Tommolan talvisia näkymiä.    Tässä maailmassa moni asia toistuu, niin tässäkin blogissa. Tämä sininen venekin oli tasan vuosi sitten täällä väripilkkuna, niin nytkin. Nytkin se odottaa kevättä ja kesää, jospa tänä kesänä pääsisi avaraan maailmaan, jospa . . . .    Jos joku ei ole kuullut sitä ääntä, minkä satojen tilhien äkkinäinen lähtö lentoon saa aikaan, on vailla jotain ihmeellistä. Niin hämmästyin itsekin, humah...

     Heinolan talveen kuuluu nykyään aina valon juhlaa. Puoli Heinolaa juhli talvea valojen ja outojen värien vallassa peräti neljänä iltana. Kaikki, jotka halusivat tämän nähdä ennättivät tämän kokea. Kyllä ihmisiä näkyikin Rantapuiston käytävillä vauvasta vaariin, rattaista rollaattoriin.    Kukapa uskoisi, että tämän keltaisen viirutalon takaa löytyy meidän vanha kylpylän rakennus, entinen kirjasto ja vaikka mikä tässäkin talossa on kotinsa saanut. Nyt sen seinät elivät hurjaa elämää, päädyt ja julkisivu vaihtuivat tiuhaan tahtiin. Tyhjillään vuosia ollut talo heräsi henkiin edes muutamaksi illaksi.    Vanha historiallinen museo, Kivalterin talo sai aika hurjan ilmiasun. Jotain tosi salaperäistä siihen sisältyi näiden valojen myötä. Varovasti sitä pysähdyttiin katsomaan ja hiljaa pihapiirissä askellettiinkin.    Rantapuiston valot ja valopilarit saivat paikan näyttämään joltain toiselta, oudolta. Ihmiset velloivat käytävää edesta...