HUMAHDUKSIA JA MAALISKUUN VIHREYTTÄ

 

   Lintuhoitolan joutsenet ne jaksavat ilahduttaa kulkijoita aina. Niiden viereen voisi laittaa vaikka pienen keräyslippaan, se toisi varmaan ohikulkijoilta kiitoskolikoita ilontuojille.


Laulujoutsen, Cygnus cygnus

   Tästä se alkaa, kevään hurma, joutsenillakin. Onko tämä urossorsa leimautunut joutsenten porukkaan ihan tosissaan? Siellä se pyöri joutsenten välissä vedessäkin ja nousi maihin kuin houkuttelemaan niitäkin nousemaan. Oma sorsaparvi oli lähistöllä, mutta tämä seura houkutteli enemmän. Tämä on nyt Tommolan talvisia näkymiä.


   Tässä maailmassa moni asia toistuu, niin tässäkin blogissa. Tämä sininen venekin oli tasan vuosi sitten täällä väripilkkuna, niin nytkin. Nytkin se odottaa kevättä ja kesää, jospa tänä kesänä pääsisi avaraan maailmaan, jospa . . . .


   Jos joku ei ole kuullut sitä ääntä, minkä satojen tilhien äkkinäinen lähtö lentoon saa aikaan, on vailla jotain ihmeellistä. Niin hämmästyin itsekin, humahdus, joka ei muistuta mitään muuta ääntä saa jähmettymään paikalleen. Uskomaton kokemus ensimmäisellä ja vielä toisellakin kerralla, odota tätä, se kyllä kannattaa.


Tilhi, Bombycilla garrulus

   Aivan mahdottomalta tuntuu saada kunnon kuvaa tällaisesta sekuntipeliä pelaavasta tilhiparvesta. Ne viipyvät maassa, pyrähtävät saman tien ylös. Mutta voihan se joskus onnistuakin, se hyvä kuva, aina kannattaa vaan yrittää ja yrittää, yrittää . . .


   Maaliskuun hurjia löytöjä, talvella tällainen pehmeä kutsuva vihreä valtaistuin! Jos pääsisit koskettamaan tätä kädelläsi, vasta silloin tietäisit, miten pehmoiselta elämää uhkuvalta tämä tuntuu. Löydät tämän Tommolasta rantapenkereeltä


Orava, Sciurus vulgaris

   Mitä tekee orava, kun vasenta takajalkaa kutittaa? Ei sen kummempaa kuin vähän hampailla rapsutusta. Harvoin se tapahtuu juuri ikkunan edessä kesän vihanneslaatikon kannella. Sain lahjaksi tällaisen näkymän eräänä maaliskuun aamuna, kiitos orava.


   Aivan hotelli Kumpelin takana rantakalliolla on laatta, joka kertoo meille oman kotiseutumme historiaa. "Tältä paikalta löytyi 1986 koruja, jotka ovat peräisin kahdesta polttohautauksesta viikinkiajalta 1000-luvun alusta! Vasta nyt minäkin tämän löysin!


Balkaninhevoskastanja, Aesculus hippocastanum

   On aivan pakko ahmia etuottoa keväästä, joka kevät sama ilmiö yllättää. Taitaa yllättää monella muullakin. Sain balkaninhevoskastanjan oksan melkein kukkimaan. Kauankohan se jaksaa jatkaa kukoistustaan, seurataan . . .



     Meidän heinolalaisten ylpeys. Tähtiniemen silta. Me katsomme sitä monelta kantilta, tältä se näyttää talvisessa maisemassaan läheltä Kumpelin kulmaa. Hiukan sumua ilmassa ja edessä sitä kehystävät lehdettömänä paljaat raidan oksat.


Sinitiainen, Parus caeruleus

   Muonamiehenpuistossa on monta linnunpönttöä. Nyt on asunnontarkistajia, vai joko alkaa pesintä? Ainakin tänä keväänä vielä Muonamiehenpuistossa voivat lintumme pesiä, sittenkö se on ohi? Puistoon rakennetaan kerrostaloja, ja puiston tunnelma on sen jälkeen toinen. Nyt iloitaan lintujen kanssa tästä onnenkantamoisesta! 

A









Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

UNELMIEN HEINOLAA

Kuva
  Jokainen me toivomme elävämme unelmiamme todeksi, minäkin. Heinolan kaupunkifestivaalin nimenä ”Unelmien Heinola” taitaa koskettaa aika monia, myös niitä, jotka eivät ole festivaalikansaa. Käytiin mekin vilkuilemassa hulinaviikonloppuna kesäisen Maaherranpuiston tunnelmia. Ei yksin Maaherranpuisto ollut tapahtumien paikkana, mutta yksi näkyvimmistä. Yksi suosituimmista taisi olla yhteinen ruokailu puiston koivujen siimeksessä ”Saman taivaan alla”. Oli hopeisia kristallikynttilänjalkoja, kuohuviiniä, paljon muutakin, jokainen oli valinnut omalle lompakolleen sopivan tavan olla mukana. Yhteinen syöminen saman taivaan alla oli tärkein asia. Eipä ollut pakko kantaa omaa ruokaakaan mukanaan. Monenlaista oli tarjolla katuruokakaduksi muodostuneella puiston käytävällä, asiakkaita tuntui riittävän tungokseen asti. Tämä ohjelmalava oli käytössä koko viikonlopun. Lauantaina se alkoi katuruokafestareilla ja päättyi sunnuntaina konserttiin ”Heinolassa jyrää”. Unelmien Heinolaan ku...
Lue lisää

Lokakuun aurinkoa, kuuraa, sadetta

Kuva
Mitä kaikkea lokakuuhun mahtuukaan, niin monenlaista. Kuka muistaa kesää, kesään ei näin jyrkkiä vaihtoehtoja kuulunutkaan. Näistä vaihtoehdoista me oman lokakuumme jokainen rakennamme. Ulkona reippailua tai sisällä puuhastelua, hiljalleen syksyn sisäänajoa kuitenkin. Onneksi on niin monta vaihtoehtoa kin . Jokainen löytää lokakuustakin omia tähtihetkiään. Niin olen minäkin löytänyt . Olen löytänyt kesää ja aion näyttää sinunkin iloksesi Heinolan lokakuun kesän ilmeitä. Ma lop pi , Malope trifida H autausmaan portin luokse vanhan haudan rinteeseen oli kylvetty keväällä kukansiem en iä. Koko kesän siinä oli monenlaista kukkijaa, ruiskaunokit kukki pisimpään, mutta ne voitti kuitenkin tämä pikkuinen sinnikäs malop pi . Mesiangervo, Filipendula ulmaria Kananiitynlahden rantanurmikolla nostaa päätään kulkija iloksi tämä mesiangervo. Sillä kestää varttuminen kukkimisikään jopa 9-10 vuotta ja nyt se vielä t u h l aa voimiaan lokakuun kukkimiseen. Onko se unohtanut, että sen kuk...
Lue lisää

Kesä huumaa

Kuva
  Kuka muistaa enää sitä kesän odotusta, ei muistella turhia, älä sinäkään. Turhissa muisteloissa aika vierähtää hukkaan. Ei hukata aikaa, meillähän on vain se aika, mikä meille on annettu. Nyt on kesän aikaa, eletään tätä nyt avoimin silmin ja korvin. Hikoillaan kun siltä tuntuu, nyt on tuntunut usein juuri siltä. Unelmoimme talvella näystä, jolloin voisimme silmiä siristäen katsella koivun oksiston läpi aurinkoa, nyt sen saimme, katsokaamme, iloitkaamme. Tuomi, Prunus padus Kun tuomen tuoksu tulvahtaa nenään, silloin vuosikymmenten tuoksumuistot heräävät salamannopeasti henkiin. Niin tuttu on tuomen tuoksu, että sitä ei vahingossakaan sotke muuhun tuoksuun. Mihin sen voisikaan sekoittaa! Keisarinpikarililja, Fritillaria imperialis Naapurin Marjatan pihaa on pidettävä silmällä. Ai miksi? Siksi etten nukkuisi hienon näyn ohi. Keisarinpikarinlilja ei aikaile kukkiensa kanssa, ne kukkivat ja sitten ne eivät kuki, kaikki on ohi. Eräänä keväänä nukuin onneni ohi, nyt olin valpp...
Lue lisää