Suomalainen kotimaassa

      Illakko, Hesperis matronalis    Juhannuksen juhlaa on luonto pullollaan, vettä on saatu riittävästi ja lämpöä jokaisen taimen kasvuun kotipihoilla ja luonnossa. Helteitä kasvit ei kaipaakaan, vain me ihmiset kaipaamme. Usein vielä niin, että voimme sitten valittaa, kun tuulettimet on kaupasta loppu. Varsinaista Illakon juhlaa on Tommolan rannassa yllätykseen saakka. Itse hämmästyin tätä näkyä, ehkä sinäkin jos tämän siellä kohtaat. Illakon tapoihin kuuluu joskus itse valita kasvupaikkansa, ei tämä mikään hullumpi paikka olekaan. Se on täällä viljelykarkulaisena, sillä lähellä on Tommolan viljelypalstat, tottakai jonkun palstalla on Illakoitakin ollut, se on varmaa.    Kalalokki, Larus canus    Kerroin edellisessä blogissani, kuinka kalalokki hautoo Jyrängössä suuren kiven päällä. Eipä turhaan hautonutkaan, kaksi palleroista sieltä putkahti. Nyt ne viettävät vielä aikaansa turvallisessa kodissaan. Vanhemmat pitävät huolta ja tuo...

   Toukokuu oli uutisten mukaan hiukan viileä, niin se taisi olla Heinolassakin. Hyvin kevään etenemistä siitä huolimatta saimme seurata ja iloita kevään ihmeistä. Tuntuu, että joka kevät on aivan erikoinen ja omanlaisensa. Kuka meistä voisikaan sanoa, että tätä samaahan kevät aina on ja on ollut ja tulee olemaan. Ei todellakaan, jokainen kevät on ainutkertaista, ainutkertaisia me ihmisetkin olemme jokainen omalla tavallamme. Samaa rataa kuljemme luonnon kanssa. Kesä on vielä tässä vaiheessa täynnä salaisuuksia, uteliaana ja innokkaana astumme päivä päivältä kesän ympäröivään maailmaan.    Meillä jo vakiintunut kesän aloitus kirkkopuistossa sujui tänäkin vuonna sydämeen käyvällä Suvivirren laulamisella. Laulajia säesti Heinolan Musiikin ystävät ja pienet puheetkin saimme kuulla. Nyt oli entistä enemmän väkeä, joku arvioi parisataa laulajaa. Tämä aika nostaa suvivirrenkin suosiota, hyvä näin.    Toinen kesän avaus oli helatorstain messu Siltasaaressa ....