KESÄKUUN HEINOLA KUKOISTAA

   Toukokuu oli uutisten mukaan hiukan viileä, niin se taisi olla Heinolassakin. Hyvin kevään etenemistä siitä huolimatta saimme seurata ja iloita kevään ihmeistä. Tuntuu, että joka kevät on aivan erikoinen ja omanlaisensa. Kuka meistä voisikaan sanoa, että tätä samaahan kevät aina on ja on ollut ja tulee olemaan. Ei todellakaan, jokainen kevät on ainutkertaista, ainutkertaisia me ihmisetkin olemme jokainen omalla tavallamme. Samaa rataa kuljemme luonnon kanssa. Kesä on vielä tässä vaiheessa täynnä salaisuuksia, uteliaana ja innokkaana astumme päivä päivältä kesän ympäröivään maailmaan.

   Meillä jo vakiintunut kesän aloitus kirkkopuistossa sujui tänäkin vuonna sydämeen käyvällä Suvivirren laulamisella. Laulajia säesti Heinolan Musiikin ystävät ja pienet puheetkin saimme kuulla. Nyt oli entistä enemmän väkeä, joku arvioi parisataa laulajaa. Tämä aika nostaa suvivirrenkin suosiota, hyvä näin.

   Toinen kesän avaus oli helatorstain messu Siltasaaressa. Talkoolaisten avulla suurelle joukolle löytyi istumapaikat. Paikka keskellä virtaa suurten puiden alla loi mahtavan paikan kirkolliselle toimitukselle. Koirat eivät pääse kirkkoon, mutta tänne oli koirillakin vapaa pääsy isäntänsä kanssa.

   Meriharakka, Haematopus ostralegus

   Yksi, joka seurasi messua alusta loppuun kunnioittavasti katon räystäältä oli meriharakka. Oli kai kysymyksessä hautominen, puoliso päivysti läheisellä laiturilla.

   Isokoskelo, Mergus merganser

   Veden läheisyys antaa meille mahdollisuuden seurata myös vesilintuja. Isokoskelonaaras yhdeksän poikasensa kanssa uiskenteli Jyrängön rantamilla. Kohta porukka nousi lepotauolle rannan kivelle, kohta jo pienten silmät sulkeutui. Oli kuin lahjan olisi saanut kun tämän sai nähdä.

   Ketonukki, Androsace septentrionalis

   Heinolan nimikkokasvi on erittäin uhanalainen ja harvinainen ketonukki. Sen esiintymää on vain harjun reunalla. Onneksi sen paikka on suojaisa ja antaa mahdollisuuden harvinaisen kasvin säilymiselle. Tänä vuonna se on jopa levinnyt viimevuotista laajemmalle, oli hyvä siemenvuosi.

   Metsäkurjenpolvi, Geranium sylvaticum ja Lanttuperhonen, Pieris napi

   Alkukesän kasvusto ryöpsähtää yllättävän nopeasti esiin, etenkin kaikki heinäkasvit nousevat kuin samaan aikaan. Kukinta ja samantien siementen valmistuminen takaa jatkuvuuden.

   Puna-ailakki, Silene dioica, Sitruunaperhonen, Gonepteryx rhamni

   Puna-ailakki nousee keskellä vihreää kuin kipinät nuotiosta. Perhoset eivät ylenkatso tätä, etenkin sitruunaperhosten talvehtinut sukupolvi löytää puna-ailakista ravintokasvin.

   Mansikkakirjosiipi, Pyrgus malvae

   On hauskaa, kun löytää jonkun uuden kasvin tai perhosen. Tämä mansikkakirjosiipi on tämän kesän uusi tuttavuus. Se on pieni perhonen ja kovin nopealiikkeinen, siis oli tuuria, kun sain sen vangittua kameraan.

   Rusakko, Lepus europaeus

   Mahtaa olo olla suloinen, kun saa viettää eloaan keskellä kukkia. Saa syödä joka päivä vatsan täyteen ja sulatella kesän suloisuutta katsellen. Ero rusakon talveen ja kesään on aika suuri. Onko se ollut ihmiskunnallakin alkuaikoina jotain samaa. Siksi me vieläkin keräämme ja säilömme ruokaa talven varalle, vaikka kaupoista saisimme kaiken tarvitsemamme. Miettimispaikka tämäkin.

   Kuusi, Picea abies

   Hevossaaren sillan pielessä on kaltoinkohdeltu matalaksi katkaistu pikkuinen kuusi. Nyt sillä on valtava kasvunvimma! Jokaisen pikkuisen oksan kärjessä on uusia kasvustoja, niitä suloisia kuusenkerkkiä. Yritin niitä laskea, luovuin, tarkka luku on PALJON!

Näiden vihreiden kasvunihmeiden huumaavaan tuoksuun ja makuun jäämme kesän kynnykselle, sinä ja minäkin. A