Suomalainen kotimaassa

   Lehtikuusi, Larix decidua    Voi miten marraskuun alku hemmottelikaan meitä, antoi lupauksia lämpimistä päivistä. Eihän me ihan todesta niitä lupauksia otettu, ei ainakaan kesämekkoa kaivettu esiin. Pyöräretkille päästiin kuitenkin vielä, sitten matkat lyheni ja loppuivat. Pyörätkin pääsivät talvilevolle odottamaan kevättä ja uusia retkiä.    Marraskuun loistava revittely, ensilumen tuoma hurma 14.11. Sitä hurmaa saimme taas kokea, tuskin malttoi nukkumaan mennä. Eihän sitä muistanutkaan, mikä ero on mustalla maalla ja sen peittävällä valkoisella peitolla! No, lumihan ennätti taas sulaa, mutta toive uudesta lumesta oli vallalla koko ajan ja toiveemme täyttyikin.    Vuodet ei ole veljeksiä, ei nämä Möljänpuiston lehtikuusetkaan. Ne eivät osanneet yhdessä päättää, milloin pukeudutaan jo ruskaan. Kumpikin piti päänsä, niinhän meillekin joskus käy, jos molemmat ovat mielestään oikeassa.     Kumpelin laituri    Aivan selvä...

     Villiviini, Parthenocissus inserta    Muistaako kukaan lapsuuden alakoulun kuukausien oppimisrunoa? Mitä, eikö kukaan muu oppinut koulussa kuukausia tämän runon myötä! No sinä opit varmaan muilla keinoin, minä näin. Lokakuu johdatteli meitä marraskuuhun, aika huonosti johdatteli, välillä mentiin eteenpäin, välillä junnattiin iloksemme paikoillaan, saimme vielä himpun verran muistoja kesästäkin, himpun verran. Kukaan meistä ei varmaankaan odottanut sitä marraskuista maailmaa tulevaksi vielä, ei vielä, ei ihan vielä. Lokakuun loppuun saakka näimme ympärillämme vihreää, jotkut kukatkin luonnossa innostuivat jälkikukintaan. Eläköön niille sitkeille yrittäjille! Ne oli helppo huomata kulkiessaan, tosin harvassahan ne olivat. Eivät ne ole suinkaan niin näyttäviä kun uimarannan nurkilla tämä punainen talo. Vuodesta toiseen se räväyttää eteemme hurjan väri-iloittelun.    Punakärpässieni, Amanita muscaria    Ei tämä Tommolan uimarannan kärp...