Suomalainen kotimaassa

     Näinhän saduissa kerrotaan, että on olemassa Joulun taikamaa. No, Heinolassa on ollut vuorotellut syksy ja talvi. Suureksi osaksi syksyä olemme eläneet. Joulun lähestymisen me kuitenkin olemme huomanneet ja itsekin siihen osallistuneet. Joululaulut ovat soineet kirkoissa ja Tukkijätkän ravintolassakin. Kaikki, jotka ovat halunneet laulaa, ovat siihen löytäneet paikkansa, eikä joululaulut vielä tähän ole loppuneet.    Joulun taikaa on kakkumuoteissa, joita ei enää tarvita, sillä kaikki joulukakut on jo leivottu. Seuraavana jouluna on toisenlainen muoti, teemme uusia jouluperinteitä, vai teemmekö? Eikö meille kaikille kelpaakaan vanhanaikainen tapa viettää joulua. Vähän sellaista on kuulunut nyt joulun alla. No, ei kannata kaikkea kuunnella. Meille joulu on valon juhlaa parhaimmasta päästä.     Luonnossa sammaleet ja käävät ovat nyt korvaamassa kesän kukkia. Tämä ihana valtaistuin Muonamiehenpuistossa houkuttelee istumaan pehmeälle sammaleell...

      Lentävä lapanen    Kylläpä marraskuun lopulla saimme hieraista silmiämme sään suhteen, lumi häipyi, nurmikko oli keväisen vihreää. . . . Saimme tehdä lenkkejä ilman jäätyviä varpaita, sormia, nenänpäätä, meitä oikein helliteltiin. Oli vaikea mieltää, että joulukuu alkaa. Vain pimeydessä kimaltavat jouluvalot saivat meidät vakuuttumaan asiasta. Ja vielä joku paheksuu valorimpsuja ja valaistuja suuria kuusia puistoissa, jotka luovat keveyttä ja iloa maailmaan. Ainakin Heinolassa paheksujalle riittää aihetta tähän. Tämä lentävä lapanen on jäänyt joltain Muonamiehenpuistoon frisbeegolfradalle. Siellä se ilahduttaa pelaajia ja meitä muitakin vaihtamalla paikkaa silloin tällöin, niinhän lentävällä lapasella on tapanakin. Käypä katsomassa, missä se on tänään.     Mikonsaarentie    Muonamiehenpuiston kaunein tieosuus on tämä Mikonsaarentie. Se kaartelee juuri niin kuin kotitien täytyykin kaarrella. Ei ole kivaa päästä kotiin viivasuoraa...