JOULUN TAIKAA

 

   Näinhän saduissa kerrotaan, että on olemassa Joulun taikamaa. No, Heinolassa on ollut vuorotellut syksy ja talvi. Suureksi osaksi syksyä olemme eläneet. Joulun lähestymisen me kuitenkin olemme huomanneet ja itsekin siihen osallistuneet. Joululaulut ovat soineet kirkoissa ja Tukkijätkän ravintolassakin. Kaikki, jotka ovat halunneet laulaa, ovat siihen löytäneet paikkansa, eikä joululaulut vielä tähän ole loppuneet.

   Joulun taikaa on kakkumuoteissa, joita ei enää tarvita, sillä kaikki joulukakut on jo leivottu. Seuraavana jouluna on toisenlainen muoti, teemme uusia jouluperinteitä, vai teemmekö? Eikö meille kaikille kelpaakaan vanhanaikainen tapa viettää joulua. Vähän sellaista on kuulunut nyt joulun alla. No, ei kannata kaikkea kuunnella. Meille joulu on valon juhlaa parhaimmasta päästä.

   Luonnossa sammaleet ja käävät ovat nyt korvaamassa kesän kukkia. Tämä ihana valtaistuin Muonamiehenpuistossa houkuttelee istumaan pehmeälle sammaleelle ja selkää voi lepuuttaa vaahteran runkoa vasten. Käypä kokeilemassa!

   Vaahteranlehdet ovat antaneet kauniin kehyksen sammaleen peitossa olevalle pienelle kivelle. Onneksi kaikki kulkijat ovat kunnioittaneet pientä vihreää ja astuneet sirosti sen yli, kiitos. Näin saamme me kaikki ihailla tätä näkyä.

   Maahumala, Glechoma hederacea

   Kuka arvaa, mikä kasvi on jo tammikuussa aivan valmiina kevään kilpajuoksuun auringosta metsän siimeksessä? Maahumala talvehtii lehtevänä lumen alla. Sitä on ennen käytetty jopa oluen ja viinin maustamiseen, sitten oikea humala korvasi sen jo vuosisatoja sitten. Mutta onneksi vanha tieto on tallella.

   Keltahytykkä, Tremella mesenterica

   Muonamiehenpuiston puoliksi maatuneissa risukasoissa loistaa yllättäen auringonpisteitä, keltahytyköitä. Se on hyytelösieni, se muuttuu oranssin väriseksi kuivuessaan. Se ei ole myrkyllinen, muttei maukaskaan. Ei kuitenkaan tee mieli edes maistaa, vaiko joskus maistaisi.

   Saarnivaahtera, Acer negundo

   Muonamiehenpuiston yksi erikoinen puu on suuri ja leveä saarnivaahtera. Se on melkoinen ryteikkökasa, jonka suojissa on jäniksenkin mukava lymyillä, ja monelle muullekin se antaa turvan ja suojaisan paikan.

   Hieskoivu, Betula pubescens

   Minun lempikoivuni Muonamiehenpuistossa on tämä veden ylle kallistunut vanha hieskoivurouva. Kyllä se tukevalta rouvalta vaikuttaa. Se kasvaa aivan vedenrajassa pitäen kiinni olemassaolostaan vahvoilla juurillaan. Sen oksat taipuvat alas veteen. Kun järvi jäätyy, ei hätää, siellä ne oksat jään alla odottavat kevättä. Ihme koivu se on, aivan omannäköisensä koivujen joukossa. Hetken vain talviaurinko kultasi sen oksat, sattumalta osuin juuri silloin paikalle!

   Kumpelin luonakin sai iloita hetken joulukuisesta auringonhetkestä. Hiukan jäätä, hiukan sulaa vettä, ja veden kalvoon heijastuu punaisena sana HOTELLI. Siitä tietää jo missä ollaan, ollaan Kumpelin rannalla, sillä pohjoisen puolella.

   Hiusjää, jäähius

   Rakkaalla lapsella on monta nimeä, niin tälläkin ihanuudella. Sen löytäminen, huomaaminen ja etsiminen ei tuota aina tulosta. Ilmiö vaatii syntyäkseen lahossa lehtipuussa kasvavan sienirihmaston ja tyynen pakkassään. Havupuissa kyseinen sienirihmasto ei kasva. Joskus onni suosii ja valkoisena kimaltavat oksat huomaa. Muonamiehenpuistossa näitä voi bongata joka talvi, mutta hyvällä onnella.

   Taulakääpä ?, Fomes fomentarius, vaiko Kantokääpä ?, Fomitopsis pinicola

   Muonamiehenpuistossa on maailman rumin kääpäesiintymä. Mikonsaaren tienreunassa suuri koivun kanto kantaa päällään ja sivullaan runsaan kääpäesiintymän, eri-ikäisiä kantokääpiä vai ovatko ne taulukääpiä? Niitä on mustuneesta vanhasta pieniin vauvakääpiin, kaikkea siltä väliltä. Tässä on uima-allas pikkuisille erään vanhan käävän muodostamalla kourulla. Kukahan tähän mahtuisi uimaan? Vaahteran siipipalteisia siemeniä ja hyönteisiä olen nähnyt uimassa ja joskus lumihiutaleitakin.

   Joulupukki ja -muori

   Joulumyyjäisiä on ollut kaikissa mahdollisissa muodoissa. Tämän iloisen joulupukin ja -muorin tapasimme Torpan joulutapahtumassa.

Tähän meidänkin on hyvä jäädä joulupukin ja -muorin keinuun joulua odottamaan, sinä ja minä. Lämpimin jouluisin terveisin 

Anneli