Tekstit

Kevään taukotilassa

Kuva
N iinhän siinä kävi, että hidastettua kevättä nyt taivalletaan, ei siitä mihinkään pääse. Heinolan Lintuhoitolan p apukaijatkin sitä kummastelevat. Tämä valkoinen on oikein höristänyt sulkansa pystyyn silkasta hämmästyksestä. No, lohduttaahan se, että tätä tapahtuu vain kerran sadassa vuodessa. Nyt iloitaan, että se seuraava kerta on jonkun toisen heiniä! Ennätettiinhän me sentään nähdä kevään merkkejä runsain mitoin, se muisto lämmittää räntäsateen mätkähtäessä ikkunaan ja sinivuokkojen niskaan . Lumme, Nymphaea alba ja Ulpukka, Nuphar lutea Rautsalossa Stora Enson rannassa kevät ottaa aina etumatkaa, niin tänäkin keväänä. Jo 12.4. lumpeen ja ulpukan lehdet olivat ottaneet serkkuihinsa nähden pitkän askeleen eteenpäin. Jonain keväänä lumme kukki täällä jo huhtikuussa, ei tänä keväänä kuitenkaan, vai? S itruunaperhonen, Gonepteryx rhamni Samalla pyöräretkellä pyörähteli sitruunaperhonen tienposkessa. Pakkohan sitä oli pysähtyä kuvaamaan. Se oli eri mieltä kanssamme ja saimm

Kevään vauhdissa ees-taas

Kuva
  Italiantalventähti, Eranthis hyemalis Arvelin edellisessä blogissani, että kevät hidastelee. Tottahan se nyt on, lunta satoi Heinolaan yllättäen 15 senttiä lumikellojen ja italiantalventähtien niskaan. Sinne jäivät lumen alle Eijan italiantalventähdet ja Marjatan lumikellot. Onneksi ennätin iloita niistä ja voin ilahduttaa sinuakin armas lukijani. Kohta kuitenkin ne tekevät yllätysilmestymisen, se on aivan varmaa. Siihen saakka meillä jokaisella on muutakin tekemistä kuin ihmetellä jouluista maisemaa, vai onko meillä? Lumikello, Galanthus nivalis Metsämansikka, Fragaria vesca ja Ketunleipä, Oxalis acetosella Kun Muonamiehenpuistossa alkoi ilmestyä sulapaikkoja etsin sinivuokon alkuja, ei vielä näkynyt. Mutta jo viime syksynä varaslähdön ottanut metsämansikka muutamalla lehdellään ja ketunleipä eli Käenkaali olivat jo lähtökuopissa. Nyt ne ovat taas peittyneet paksun lumen alle ressukat.   Naurulokki, Larus ridibundus Aprillipäivänä ilmestyivät hirveän metelin kera nau

Ei kai kevät hidastele!

Kuva
Tässä kuvassa on Heinolan sielua, siltoja, virta ja penkki sen ihailuun, siinä se on, vaikkakin talvisessa asussaan. Kunhan kesä koittaa näet saman paikan toisin silmin. Hidasteleeko kevät? Ei kai, moni kuitenkin on pettynyt, minä kin hiukan , kun auringon voima lumikinoksia madaltamassa on tauoll a . Kevään tuntua ilmassa ei kukaan voi kieltää. Talitiaisen äänekäs laulukin tukee sitä. Kevät pursuilee linnun äänessä, annetaan sen pursuilla omassa mielessäkin. Vai ollaanko me mykkiä niin kuin tämä kevättä kaihoisasti odottava ja toivova muoviankka Tommolan uimarannalla? Sen tieteelliseksi nimeksi voisi sopia vaikka Anas plasticus. Onhan ankka jalostettu sinisorsasta. Kai tämä nyt ankalta näyttää? Laulujoutsen, Cygnus cygnus Ei hätää, näillä laulujoutsenilla on jo vapaus, taitavat kyllä olla niitä pullajoutsenia, jotka ovat talvehtineetkin virralla. Lintuihmiset ovat ruokkineet niitä koko talven. Meillä on käyty keskustelua, äänekästäkin, saako sorsia ja joutsenia ruokkia. Luon

Heinolan hanget hupenee...

Kuva
Tämä on minun lempinäkyni, tämä vene on lempiveneeni. Voiko vieras vene olla lempivene? E hkä. Tämä vene ei ole päässyt veteen vähään aikaan , niin kauniisti sen edessä järviruoko saa rauhassa kasvaa . Tai voihan se käväistä vedessä, hellästi varoen edessään kasvavaa järviruokoa. Olisiko se mahdollista, ken tietää. Tähän vaiheeseen talvea tämä räntäkuva on oivan ajankohtainen. Näkymä ikkunasta voi olla armollinen tai raastava, milloin mitäkin. Sitä tuttua maisemaa ei koskaan räntäsateessa erotu.    Aina jotain enemmän. Mihin ovat oravat meiltä hävinneet? Tänä talvena ei niitä ole näkynyt samoin kuin ennen. Vain yksi orava on harvoin piipahtanut pihalla. Ovatko ne jääneet meidän lähimetsään, tuohon Muonamiehenpuiston terveysmetsään? Kuka tuonkin tietäisi. M eidän oma laivamme ”Pyhäjärvi” odottaa rauhallisena kesää. Tiedä häntä vaikka kiihkeästikin odottaisi, muttei näytä sitä meille kulkijoille. Onkohan laiva vaihtanut jo omistajaa, jääkö se Heinolaan vai lähteekö muille maille.