Tekstit

Marraskuussa musta maa, valkolunta vartoaa . . .

Kuva
     Villiviini, Parthenocissus inserta    Muistaako kukaan lapsuuden alakoulun kuukausien oppimisrunoa? Mitä, eikö kukaan muu oppinut koulussa kuukausia tämän runon myötä! No sinä opit varmaan muilla keinoin, minä näin. Lokakuu johdatteli meitä marraskuuhun, aika huonosti johdatteli, välillä mentiin eteenpäin, välillä junnattiin iloksemme paikoillaan, saimme vielä himpun verran muistoja kesästäkin, himpun verran. Kukaan meistä ei varmaankaan odottanut sitä marraskuista maailmaa tulevaksi vielä, ei vielä, ei ihan vielä. Lokakuun loppuun saakka näimme ympärillämme vihreää, jotkut kukatkin luonnossa innostuivat jälkikukintaan. Eläköön niille sitkeille yrittäjille! Ne oli helppo huomata kulkiessaan, tosin harvassahan ne olivat. Eivät ne ole suinkaan niin näyttäviä kun uimarannan nurkilla tämä punainen talo. Vuodesta toiseen se räväyttää eteemme hurjan väri-iloittelun.    Punakärpässieni, Amanita muscaria    Ei tämä Tommolan uimarannan kärp...

Ruskan riemuja!

Kuva
    Ei haittaa, vaikka kesä on mennyt, jäihän meille ruska! Jospa me osaisimmekin löytää jokaiseen vuodenaikaan jotain mukavaa ja kaunista. Aina se ei ole niin helppoa ja itsestään selvää, mutta jospa yrittäisimme. Lintuhoitolan joutsenet nauttivat ainakin upeasta ruskasta kanssamme.     Rautatiesillalta ruskan aikaan maisema omaan kotikaupunkiimme näyttää meille laitureiden harvenevat veneet. Se kertoo, että veneily ei olekaan niin houkuttelevaa syksyn viileydessä, kalaa kyllä vieläkin saisi, mutta . . . .    Väriä riittää Kaivokadun nousussa, siinä voi ihailla myös Piestanyn rantatielle alas roikkuvia paloauton punaisia villiviinin rentoja köynnöksiä. Ne tuovat mieleen jotain eksoottista mielikuvaa eteläisemmiltä reissuiltamme.     Vielä kuntoportaillekin kannatta mennä katsomaan ruskaa. Rautatiesilta, joka koki kasvojen kohotuksen, on maalinsa ansainnut. Ilokseen sitä katseleekin, ei ruosteet häiritse hienostunuttakaan katselijaa. ...

Lokakuun vauhdissa

Kuva
     Rantacasino ja  Kallionauhus,  Ligularia dentata      Amiraali, Vanessa atalanta    Heinolan syksy on monimuotoinen, myös luonto meillä on monimuotoista. Yritämme kunnioittaa sitä, sillä se on voimamme ja ilomme. Yksi iloistamme oli perhosten syyskuu. Vielä syyskuun viimeisen päivän aurinkoisena hetkenä klo 15.26 yksi ainut amiraali ilmestyi Casinon seinustalla viimeisillään kukkivaan kallionauhukseen! Luoksemme käveli nainen, joka ihmetteli, mitä me odotamme, no, mehän odotimme amiraalia, jos sen vielä tänään näkisimme. Odotus kannatti, tämä on syyskuun viimeisen päivän amiraali!     Harjupaviljonki    Korkein paikkamme, mistä voimme ihailla omaa kotikaupunkiamme on harjulla, Heinolahan on harjujen kaupunki. Harjupaviljonki eli kovin vilkkaan kesän, moni turistikin löysi sinne, sen tapahtumat ja herkulliset pikkupurtavat. Syksyn tullen sekin hiljeni, vain kukat kertovat vielä hetken kesäsesongista. Kukat sä...

Viis syyskuun sateista!

Kuva
     Pelakuu, Pelargonium    Syyskuussa sataa, ainahan on syyskuussa satanut. Mitä tapahtuisikaan, jos syyskuu olisikin kuiva? Osaisimmeko edes tunnistaa olevamme syksyn kynnyksellä, nyt tiedämme sen varmuudella. Syyskuun sateet sen meille kertovat. Kesä meni jo, ihan hyvä ja mielenkiintoinen kesä, ainakin meillä Heinolassa. Nyt voimme keskittyä sen muistelemiseen, paljon meillä jokaisella on muistoja tästäkin kesästä. Katutöiltä emme ole voineet välttyä tänä kesänä, vaikka mitä kautta olisimme kiertäneet, siltä se joskus tuntui. Opimme nyt myös valitsemaan helpompia reittejä. Kierrätystäkin harrastimme, kuka milläkin lailla, tässä on kierrätystä, hienoa ämpärikesää. Ei hassumpi tapa pitää vanhoja ystäviä vielä mielessä, kunnon ämpärit saivat pelakuutkin antamaan Jyrängössä parastaan.     Paimenkallio on historiallinen paikka.. Se oli aikoinaan kaupungin keskipiste, jonka ympärille koottiin karjaa. Paimen vei karjan päiväksi laitumelle ja illalla...