Suomalainen kotimaassa

     Ilmasto lämpenee, minun jääkarhuni ei siitä välitä. Jäniskin on näköjään käynyt moikkaamassa talviystäväänsä. Jääkarhu ei väisty Heinolasta, sillä se tietää, että sillä on talvi-ihailijoita. Ja vielä voi ihailla jääkarhun muodonmuutosta ruskeakarhuksi keväällä. Se tapahtuu jäidenlähdön jälkeen. Ruskeakarhu elää huomaamatonta elämäänsä keväästä syksyyn odottaen jääkarhuvaihetta. On hauskaa seurata veden korkeuttakin aina saman maamerkin, kesäisen ruskeakarhun kohdalla.    Nokkonen, Urtica dioica    Muonamiehenpuiston villinä rehottava entinen lehmälaidun puskee kesäisin korkeuksiin kohoavaa nokkoskasvustoa. Nyt sen kuivuneet varret ovat siemeniä täynnä. Linnuille mainiota talviravintoa riittää, niin suuri on tämä talventörröttäjien määrä. Onhan Muonamiehenpuisto lintujen monimuotoinen paratiisi. Sieltä talvilinnut pääsevät pihojen ruokintapaikoille ja taas takaisin omaan metsään. Onhan Muonamiehenpuisto myös kaupunkilaisten ikioma terveysmetsä...

     Hyvää puhtoista Uutta Vuotta!     Lumikko, Mustela nivalis    Mitä tapahtuu, kun Muonamiehenpuiston maastossa vilahtaa joku valkoinen. Sitä ensin luulee nähneensä väärin, kun mitään ei näy, ja taas vilahtaa! Tällaista on lumikon kohtaaminen risukossa. Näkyy, ei näy, ja nyt näkyy, joku kurkistaa uteliaana ja livahtaa taas risujen alle. Piiloleikkiä kuin lasten kanssa, hauskaa, sitä kestää kuitenkin niin kauan, että kameraan saa edes jotain tästä pikkuruisesta vipeltäjästä ja mieleen vielä enemmän, kunnon luontokokemuksen!    Joko olet aloittanut, laihdutuksen, ainakin ulkokuntosalin laitteiden rääkkäyksen? Jos et vielä, harkitse, tai ole harkitsematta, rääkkäät laitteita ilman harkintaa. Siitä se alkaa, paino ei putoa, mutta hyvältä se tuntuu ja itsetunto kohoaa. Leukakin nousee ylemmäs, ryhtikin kohenee, ei aina tarvitse varpaita katsellakaan.     Mänty. Pinus sylvestris       Myrsky katkoi ...

     Näinhän saduissa kerrotaan, että on olemassa Joulun taikamaa. No, Heinolassa on ollut vuorotellut syksy ja talvi. Suureksi osaksi syksyä olemme eläneet. Joulun lähestymisen me kuitenkin olemme huomanneet ja itsekin siihen osallistuneet. Joululaulut ovat soineet kirkoissa ja Tukkijätkän ravintolassakin. Kaikki, jotka ovat halunneet laulaa, ovat siihen löytäneet paikkansa, eikä joululaulut vielä tähän ole loppuneet.    Joulun taikaa on kakkumuoteissa, joita ei enää tarvita, sillä kaikki joulukakut on jo leivottu. Seuraavana jouluna on toisenlainen muoti, teemme uusia jouluperinteitä, vai teemmekö? Eikö meille kaikille kelpaakaan vanhanaikainen tapa viettää joulua. Vähän sellaista on kuulunut nyt joulun alla. No, ei kannata kaikkea kuunnella. Meille joulu on valon juhlaa parhaimmasta päästä.     Luonnossa sammaleet ja käävät ovat nyt korvaamassa kesän kukkia. Tämä ihana valtaistuin Muonamiehenpuistossa houkuttelee istumaan pehmeälle sammaleell...

      Lentävä lapanen    Kylläpä marraskuun lopulla saimme hieraista silmiämme sään suhteen, lumi häipyi, nurmikko oli keväisen vihreää. . . . Saimme tehdä lenkkejä ilman jäätyviä varpaita, sormia, nenänpäätä, meitä oikein helliteltiin. Oli vaikea mieltää, että joulukuu alkaa. Vain pimeydessä kimaltavat jouluvalot saivat meidät vakuuttumaan asiasta. Ja vielä joku paheksuu valorimpsuja ja valaistuja suuria kuusia puistoissa, jotka luovat keveyttä ja iloa maailmaan. Ainakin Heinolassa paheksujalle riittää aihetta tähän. Tämä lentävä lapanen on jäänyt joltain Muonamiehenpuistoon frisbeegolfradalle. Siellä se ilahduttaa pelaajia ja meitä muitakin vaihtamalla paikkaa silloin tällöin, niinhän lentävällä lapasella on tapanakin. Käypä katsomassa, missä se on tänään.     Mikonsaarentie    Muonamiehenpuiston kaunein tieosuus on tämä Mikonsaarentie. Se kaartelee juuri niin kuin kotitien täytyykin kaarrella. Ei ole kivaa päästä kotiin viivasuoraa...