Tekstit

JOULUN TAIKAA

Kuva
     Näinhän saduissa kerrotaan, että on olemassa Joulun taikamaa. No, Heinolassa on ollut vuorotellut syksy ja talvi. Suureksi osaksi syksyä olemme eläneet. Joulun lähestymisen me kuitenkin olemme huomanneet ja itsekin siihen osallistuneet. Joululaulut ovat soineet kirkoissa ja Tukkijätkän ravintolassakin. Kaikki, jotka ovat halunneet laulaa, ovat siihen löytäneet paikkansa, eikä joululaulut vielä tähän ole loppuneet.    Joulun taikaa on kakkumuoteissa, joita ei enää tarvita, sillä kaikki joulukakut on jo leivottu. Seuraavana jouluna on toisenlainen muoti, teemme uusia jouluperinteitä, vai teemmekö? Eikö meille kaikille kelpaakaan vanhanaikainen tapa viettää joulua. Vähän sellaista on kuulunut nyt joulun alla. No, ei kannata kaikkea kuunnella. Meille joulu on valon juhlaa parhaimmasta päästä.     Luonnossa sammaleet ja käävät ovat nyt korvaamassa kesän kukkia. Tämä ihana valtaistuin Muonamiehenpuistossa houkuttelee istumaan pehmeälle sammaleell...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Yllätysten talviaikaa

Kuva
      Lentävä lapanen    Kylläpä marraskuun lopulla saimme hieraista silmiämme sään suhteen, lumi häipyi, nurmikko oli keväisen vihreää. . . . Saimme tehdä lenkkejä ilman jäätyviä varpaita, sormia, nenänpäätä, meitä oikein helliteltiin. Oli vaikea mieltää, että joulukuu alkaa. Vain pimeydessä kimaltavat jouluvalot saivat meidät vakuuttumaan asiasta. Ja vielä joku paheksuu valorimpsuja ja valaistuja suuria kuusia puistoissa, jotka luovat keveyttä ja iloa maailmaan. Ainakin Heinolassa paheksujalle riittää aihetta tähän. Tämä lentävä lapanen on jäänyt joltain Muonamiehenpuistoon frisbeegolfradalle. Siellä se ilahduttaa pelaajia ja meitä muitakin vaihtamalla paikkaa silloin tällöin, niinhän lentävällä lapasella on tapanakin. Käypä katsomassa, missä se on tänään.     Mikonsaarentie    Muonamiehenpuiston kaunein tieosuus on tämä Mikonsaarentie. Se kaartelee juuri niin kuin kotitien täytyykin kaarrella. Ei ole kivaa päästä kotiin viivasuoraa...
1 kommentti
Lue lisää

Lumen hurmiossa

Kuva
   Lehtikuusi, Larix decidua    Voi miten marraskuun alku hemmottelikaan meitä, antoi lupauksia lämpimistä päivistä. Eihän me ihan todesta niitä lupauksia otettu, ei ainakaan kesämekkoa kaivettu esiin. Pyöräretkille päästiin kuitenkin vielä, sitten matkat lyheni ja loppuivat. Pyörätkin pääsivät talvilevolle odottamaan kevättä ja uusia retkiä.    Marraskuun loistava revittely, ensilumen tuoma hurma 14.11. Sitä hurmaa saimme taas kokea, tuskin malttoi nukkumaan mennä. Eihän sitä muistanutkaan, mikä ero on mustalla maalla ja sen peittävällä valkoisella peitolla! No, lumihan ennätti taas sulaa, mutta toive uudesta lumesta oli vallalla koko ajan ja toiveemme täyttyikin.    Vuodet ei ole veljeksiä, ei nämä Möljänpuiston lehtikuusetkaan. Ne eivät osanneet yhdessä päättää, milloin pukeudutaan jo ruskaan. Kumpikin piti päänsä, niinhän meillekin joskus käy, jos molemmat ovat mielestään oikeassa.     Kumpelin laituri    Aivan selvä...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Marraskuussa musta maa, valkolunta vartoaa . . .

Kuva
     Villiviini, Parthenocissus inserta    Muistaako kukaan lapsuuden alakoulun kuukausien oppimisrunoa? Mitä, eikö kukaan muu oppinut koulussa kuukausia tämän runon myötä! No sinä opit varmaan muilla keinoin, minä näin. Lokakuu johdatteli meitä marraskuuhun, aika huonosti johdatteli, välillä mentiin eteenpäin, välillä junnattiin iloksemme paikoillaan, saimme vielä himpun verran muistoja kesästäkin, himpun verran. Kukaan meistä ei varmaankaan odottanut sitä marraskuista maailmaa tulevaksi vielä, ei vielä, ei ihan vielä. Lokakuun loppuun saakka näimme ympärillämme vihreää, jotkut kukatkin luonnossa innostuivat jälkikukintaan. Eläköön niille sitkeille yrittäjille! Ne oli helppo huomata kulkiessaan, tosin harvassahan ne olivat. Eivät ne ole suinkaan niin näyttäviä kun uimarannan nurkilla tämä punainen talo. Vuodesta toiseen se räväyttää eteemme hurjan väri-iloittelun.    Punakärpässieni, Amanita muscaria    Ei tämä Tommolan uimarannan kärp...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Ruskan riemuja!

Kuva
    Ei haittaa, vaikka kesä on mennyt, jäihän meille ruska! Jospa me osaisimmekin löytää jokaiseen vuodenaikaan jotain mukavaa ja kaunista. Aina se ei ole niin helppoa ja itsestään selvää, mutta jospa yrittäisimme. Lintuhoitolan joutsenet nauttivat ainakin upeasta ruskasta kanssamme.     Rautatiesillalta ruskan aikaan maisema omaan kotikaupunkiimme näyttää meille laitureiden harvenevat veneet. Se kertoo, että veneily ei olekaan niin houkuttelevaa syksyn viileydessä, kalaa kyllä vieläkin saisi, mutta . . . .    Väriä riittää Kaivokadun nousussa, siinä voi ihailla myös Piestanyn rantatielle alas roikkuvia paloauton punaisia villiviinin rentoja köynnöksiä. Ne tuovat mieleen jotain eksoottista mielikuvaa eteläisemmiltä reissuiltamme.     Vielä kuntoportaillekin kannatta mennä katsomaan ruskaa. Rautatiesilta, joka koki kasvojen kohotuksen, on maalinsa ansainnut. Ilokseen sitä katseleekin, ei ruosteet häiritse hienostunuttakaan katselijaa. ...
Lähetä kommentti
Lue lisää