Suomalainen kotimaassa

      Lumme, Nymphaea alba    Saimmekin elokuun lopun ja syyskuun alun, joka kiinnosti ja innosti kovin meitä tallaajia. Elokuun loppu, sadetta ja viileyttä, syyskuun alku aurinkoa. Säät antoivat nauttia elokuussa ja yllättää, kaikkea mahdollista. Ilmastonmuutos on tehnyt meistä kovin kiinnostuneita säästä, ihan omaan päivittäiseen elämäämme liittyen. Selvästi huomaa tällaisen muutoksen keskusteluissa ja mediassa nykyään. Seuraaminen luonnon kulussa on mielenkiintoista ja antoisaa, etenkin kun asumme Heinolassa. Meillä on järvi- ja lampimaisemia kulkijoiden iloksi. Elokuun lopulla ja syyskuun alussa voi bongata näitä vesien kaunottaria, lumpeita. Lumme on  Etelä-Savon maakuntakukka,  ei hassumpi kukka olekaan. Ei  olekaan  mikään vaatimattomuuden ylistys.     Kaura, Avena sativa    Heinolan katujen varsilla ei viljapeltoja näe, mutta jos suuntaan pyöräretken Isiäisen lintutornille, jopa näkyy viljapeltoja. Tässä hyvi...

      Auringonkukka, Helianthus annuus    Voisiko elokuun yllätykseksi sanoa, että helle loppui niin äkkiä kuin Jaakko olisi juuri heittänyt kylmän kiven ilmaan! Heinäkuun kunnon helteet saivat luonnon kiirehtimään, kasvit kukkimaan nopeasti, heinän kasvamaan korkeuksiin niin että polutkin meinasivat aivan umpeutua. Aika hyvin ihminen kuitenkin sopeutuu sään äkkinäisiinkin muutoksiin, löytyy pitkää hihaa ja lahjetta, elämä saa taas uusia muotoja.  Auringonkukat kukkivat ja luovat valoa ympärilleen ja ihmisten sydämiin, on sitten lämmin tai viileä päivä.    Kalamarkkinat    Heinolan perinteisiin kuuluu kalamarkkinat elokuussa. Nekin ovat muuttuneet aikojen saatossa paljon. Nyt on kauppiaita joka lähtöön, on kyllä asiakkaitakin. Kalatuotteita kyllä löytää, kunhan on ensin vilkaissut uudet kesämekot tai upean kesähatun, joka päässä voi pysähtyä syömään vaikka perinteistä lohisoppaa tai voissa paistettuja muikkuja tai vaikka metrilakua...

      Jaloangervo, Astilbe Arendsii-Ryhmä    Voi pojat mitä helteitä me saimmekaan heinäkuussa elää. Kuka muistaakaan montako päivää meillä helteet kestivätkään, taisi olla yli 20! Osa meistä kärsi helteistä osa ei. Se on kuitenkin varmaa, että kukaan ei palellut. Kerrankin oltiin kuin samassa veneessä, eikä kukaan keikuttanutkaan venettä. Hienoja hetkiäkin saimme kokea, ja lämmintä jatkuu vieläkin. Onhan tammikuun pakkasilla, mitä kesästä muistella. Talvella jo helteet saavat kultareunukset, kaikilla ei vielä niitä reunuksia löydy. Niin paljon saimme keväällä vettä, että kulottuneita nurmikoitakaan ei liiemmin ennättänyt vielä ilmestyä. Möljänpuiston uusi vesialue, pienoinen vesiputous ja nyt jo pikkuruinen suihkulähdekin tarjoaa hauskan näyn ohikulkijalle. Niitähän Möljänpuiston maisemassa riittää, hotelli Kumpelin vieraitakin käyskentelee siellä kesäisin. Kaunista järvimaisemaa siellä voi vieras ja tuttu kulkijakin nauttia. Nämä jaloangervot luovat väriä ...