Suomalainen kotimaassa

  S itruunaperhonen, Gonepteryx rhamni    Saimmehan me huhtikuuhun hienon kevään. Kuka se sanoikaan, että takatalvi vie meitä kuin pässiä narussa. Puolenvälin paikkeilla saimme jo paistatella aurinkoisilla rinteillä ja teillä. Sieltä ne sinivuokotkin vielä löytyivät, nehän vain odottivat sään lämpenemistä ja meitä. Veneitä ilmestyi laitureihin, ensimmäiset perhosetkin ilmestyivät, sitruunaperhoset ensimmäisinä niin kuin joka kevät. Lintuaurat kiitivät sinisellä taivaalla, varhaiset pensaat kukkivat norkkojaan riiputellen . . .    Kuinkahan monta kertaa me katselimmekaan Hevossaaren sillalta, kuinka jää tummenee, ohenee ja sula-alue suurenee pikkuhiljaa. Se oli kuin näkymättömän seuraamista ja kuvitteli näkevänsä muutosta. Sitten alkoi muutos jo näkyä selvästi, ei haitannut, vaikka yöpakkanen teki riitettä jään reunaan, sulaminen jatkui päivisin vääjäämättömästi.     Ensimmäiset onkijat ilmestyivät heti sulaan Hevossaaren sillan alle. Iloinen maa...

  Italiantalventähti, Eranthis hyemalis     Onkohan aina ollut näin, että odotamme innolla kevättä, vai onko koskaan ollut ettei se yhtään kiinnosta? Tätä on taas pakko pohtia, kun kevään odotus nostaa innokkaasti päätään. Kuitenkin tietää, että kyllä se kevät sieltä tulee yhtä varmasti kuin ennenkin ja suunnilleen samanlaisena kuin ennenkin. Tämä kevät ei kuitenkaan aukea samanlaisena kuin ennen, maailmantilanne värittää tätä kevättä ja siksikö se pitää näin kiirettä ehtiäkseen nopeasti ilahduttamaan meitä. Otetaan ilo vastaan ja nautitaan, ensin pieninä annoksina, sitten jo suurempinakin. Ja voidaan hyvin.    Italiantalventähti naapurin aidan takana on mainio esimerkki kiireisestä kasvista. Heti, kun lumi päästi otteensa ja aurinko paistoi tämä kukka pomppasi ylös kullankeltaisena valaisten loisteellaan läheisen lumen ja märän maan. Se kestää, ehkä hieman palellen myös saapuvan takatalven odottaen kevään taas palaavan, niinhän mekin teemme, odotamme kiltisti...